Kukko – kanaparven kaitsija

Ja k-teema otsikoissa jatkuu edelleen… No joo, nyt kiusaan teitä taas tällaisella kunnon tietopostauksella:) Mutta hei, tästä aiheesta en ole kirjoittanut juuri mitään aiemmin. Vai oletteko bonganneet kovin paljoa tietoa kukoista tämän blogin postausten välistä? Kukot ovat tosiaan jääneet meiltä ihan käsittelemättä, joten nyt taitaa olla aika parsia sekin aukko umpeen…

Kukko – kanaparven kaitsija

Kukoista kuulee harvemmin kuin kanoista, kukkoja näkee harvemmin kuin kanoja, kukoista puhutaan harvemmin kuin kanoista. Ovatko kukot sitten harvinaisempia kuin kanat? No ovathan ne, mutta eivät niin paljon kuin ehkä luulemme. Monet saattavat ajatella, että kukkoja syntyy ehkä yksi kahtakymmentä kanaa vasten – löytyyhän yhtä noin kahdenkymmenen hipiän parveakin varten aina vain yksi kukko. Tosiasiassa kanoja ja kukkoja syntyy suunnilleen saman verran, kukkoja ehkä hiukkasen vähemmän, mutta tarkkaa tietoa ei ole.

No miksi sitten kukkoja näkyy kaikkialla niin paljon vähemmän kuin kanoja, jos syntymäprosentti on kuitenkin suunnilleen sama? Vastaus on karun yksinkertainen: kukot tapetaan nopeammin kuin kanat. Broilerikanaloissa kukkoja ja kanoja pidetään suunnilleen sama määrä, ja siellä ne elävätkin rinnatusten, kunnes kirves katkaisee säälimättä molempien kaulat. No niin, broilerinkasvatuksessa ei siis ongelmaa – kukkoja ja kanoja saman verran, sama elinikä, tasa-arvo, hienoa. Kyse on nyt kuitenkin munintakanaloista – mitä järkeä niissä on pitää kukkoja, jotka eivät edes tuota niitä munia? Olisi vain ylimääräisiä ruokittavia suita, ja sitähän ei kaivata. Niinpä kukoilta riistetään surutta henki näissä paikoissa. En kyllä tiedä, onko se oikeasti niin kauhea asia, kun miettii millaisissa oloissa kukot joutuisivat sitten elämään, jos niitä ei tapettaisi…

Myös useimmissa pienkanaloissa meininki on aika raaka. Niissähän kanat saavat elää niin pitkään kuin vielä munivat, mutta suurin osa kukoista saa nähdä vain yhden ainokaisen kesän. Seuraavaa kesää kukot eivät saa nähdä todennäköisesti enää edes paistin muodossa, sillä mehevä ruoka on ehditty jo syödä siihen mennessä. Kyllä, kukoista tehdään pienkanaloissakin paistia hyvin nuorena, sillä vetreän, nuoren kukon maku on huomattavasti aromikkaampaa verrattuna sitkeään vanhaan yksilöön. Olenkin monet kerrat kanaloitten sivuja selatessani nähnyt lukuisia mainoksia kukkopaisteista… Mutta hei, lohdutuksen sana: yleensä nämä pienkanalat jättävät henkiin edes pari kukkoa, jotka hengen riistämisen sijaan voivat pitää silmällä kanoja.

No joo, siinä syy, miksi kukot ovat hieman harvinaisempi näky kanaloissa kuin itse kanat. Mutta miten sitten luonnossa? Onhan luonnossakin kukkoja noin 25 yksilön parvessa korkeintaan muutama? Niin… Luonnonlait tuntuvatkin olevan vähintään yhtä karuja kuin ihmisten, sillä luonnossa kukkojen vähäinen määrä selittyy samoin kuin kanaloissakin: kukkoja tapetaan enemmän. Kukot liikkuvat yleisesti ottaen parven laitamilla, sillä niiden pitää vastata koko joukkion turvallisuudesta. Petojen on tietenkin helpompi napata parven reunoilla maleksivia kukkoja kuin keskellä piilotteleva kanoja – ja veikkaapa, jättävätkö armottomat saalistajat tilaisuutta käyttämättä. Aika jaloa toimintaa kukoilta, uhrata oma henkensä kanojen turvallisuuden vuoksi. Harmi vain, että jalous koituu kukkojen kohtaloksi, ja niitä kuolee paljon runsaimmin mitoin kuin kanoja luonnossakin.

Vaikka lukuisat kukot heittävät henkensä, myös jonkin verran säästyy. Kukkojen ja kanojen suhde pysyy populaatiossa tasapainossa niin, että noin viittä kanaa kohden löytyy yksi kukko. Esimerkiksi tyypillisessä 25 yksilön parvessa kukkoja voi olla 4 tai 5, jokaisella ns. oma ”perhe” eli muutama kana, joista se huolehtii. Parvessa on kuitenkin yleensä yksi alfakukko, joka on vanhin ja jolla on eniten kanoja huolehdittavanaan. Tästä mahtavimman kukon paikasta saatetaankin tapella joskus melko rajuinkin ottein. Saattaisivatko kukkotappelut juontaa juurensa juuri tästä ilmiöstä?

Kukkoja on parvessa vähemmän kuin kanoja, mutta sitä ei voi väittää, että niillä olisi vähemmän tehtäviä. Kukolla on kanaparvessa lähes jatkuvasti jotakin tehtävää: ruoan etsiminen, lisääntymisestä huolehtiminen, arvojärjestyksen ylläpito, reviiristä tiedottaminen… Oikeastaan kukot huolehtivat parvessa vähän niin kuin kaikesta (lukuun ottamatta munimista ja poikasten hoitamista). Kukot organisoivat. Kukot takaavat sen, että kanat pystyvät keskittymään hautomiseen ja poikasista huolehtimiseen vailla stressiä. Kukkojen vastuu on jo kokonaisuudessaan todella laaja, mutta suurimmat tehtävät ovat ehkä reviirin puolustaminen ja tunkeilijoiden kimppuun hyökkääminen. Siksi kukon pitääkin näyttää niin itsevarmalta ja ylväältä: sitä pitää pystyä pelkäämään.

Kukko on selvästi tärkeä osa parvea, mutta kai kanat voivat pärjätä ilman parven tukipilariakin? Onhan paljon kanaloita, joissa kanat elävät ihan kesketysten? No hei tietenkin voivat. Pärjääväthän ihmisnaisetkin nyt herranjumala ilman miehiä. Vaikka kukon läsnäolo parvessa saakin kanan tuntemaan olonsa rauhalliseksi, osaa kana tosipaikan tullen hoitaa kukon tehtävät ihan ominkin päin. Jos kanaparvessa ei ole kukkoa, yksi kana saattaakin ottaa itselleen ikään kuin kukon roolin ja alkaa kantamaan vastuuta parvesta. Ainakin meillä Minttu on selvästi tällainen kukkokana. Olenpahan kerrankin lueskellut Munanetistä juttua, jossa jollain kukkokanalla oli mennyt niin pahasti hattuun, että se starttasi jokaisen aamun kiekumalla…

Jos siis ajattelet kanojen ostamista, älä anna päätöksen jäädä kukosta kiinni. Kanat pärjäävät vallan mainiosti ilman sitäkin, etenkin pienemmällä porukalla. Kaikilla ei myöskään ole edes mahdollisuutta kukkoon, sillä esimerkiksi taajama-alueilla kukkoa ei saa pitää ilman naapureitten suostumusta – ja sen voin sanoa, että ainakaan kaikkein kärttyisimmät naapurit eivät noin vain jakele kukkolupia ympäriinsä, ottaen huomioon sen että yhden myönnytyksen jälkeen koko naapurusto voi joutua heräämään kello kuudelta useitten vuosien ajan. Ehkä on vain ihan hyväkin luopua kukkoajatuksesta ja säästyä aamuherätyksiltä. Tosin tipujen hankkiminen voi siinä tapauksessa hieman hankaloitua.