Hellouu! Olenhan aiemminkin puhunut teille kanojen syömistä ruoista, enkö olekin? Kirjoittanut postauksen kanojen ruokinnan perusteista, kertoillut oikein maukkaista jauhomadoista (joita haluaisin itsekin maistaa, mutta joita ei olla kuulemma hyväksytty ihmisravinnoksi 😂) ja leipomistamme tekeleistä kanoille… Niinpä luulen, että olette melko tietoisia siitä, mitä niin yleisesti ottaen kanojen kuin meidänkin kanojemme ruokavalioon sisältyy. Mutta miksi juuri vaikkapa riisi on valikoitunut meillä kanoille annettavaksi lämpimäksi ruoaksi? Niin, siinäpä se: tarinoita te ette ole kuulleet.
Jauhomadot
Okei, KAIKKIhan tietävät, että kanamme ovat hulluina jauhomatoihin. Rakastettu herkku, totta tosiaan, mutta voisitteko uskoa, ettemme ole aina ylipäänsä tienneet, että kanoille voisi syöttää jauhomatoja? Tai siis, jos itse hankkisit lemmikkikanan, niin pulpahtaisiko heti ensimmäiseksi mieleesi, että jaahas, voisiko se kana pitää madoista (ilman tämän blogin antamaa sivistävää tietoa)? Niinpä, ei meillekään.
Saimme itse asiassa idean syöttää jauhomatoja kanoillemme yhdeltä kaveriltani. Tuolloin vietimme kaverini kanssa paljon aikaa kanoja seuraillen ja kouluttaen – ja niin hän sitten eräänä päivänä ehdotti, että hei, voisitteko testata matojen syöttämistä kanoillenne. Menimme tietysti ensiksi hämillemme: mitä, matoja kanoille? Mutta hän vain väitti kiven kovaa, että kanat voisivat todellakin tykätä niistä, ja meidän pitäisi edes testata. Hän kertoi, että hänen gekkonsakin oli hulluna niihin ja näytti jopa eläinliikkeen, josta matoja saattoi ostaa. Ja tietysti me menimme ja ostimme – eikä se jäänyt vain kerran kokeiluksi, ei todellakaan. Jauhomadothan ovat kanojen suurinta herkkua vielä nykyäänkin.
Kerran ostimme siitä samasta eläinliikkeestä myös sirkkoja – ihan vain kokeilumielessä. Jättimäiset sirkat katosivat kanojen suihin hetkessä, mutta ei niistä riittänyt iloa yhtään sen pitempään. Eivätkä sirkat olleet myöskään mikään ihan halvin vaihtoehto… Joten kyllä, sen kokeilun jälkeen olemme pidättäytyneet jo aika pitkään jauhomadoissa – kanat kun eivät niihin meinaa kyllästyä sitten millään.
Riisi
Meidän kanoillamme ja riisillä on pitkä historia – ja myös aika hauska tarina. Suolattoman riisin keitto alkoi meillä yksinomaan naapurimme suosituksesta. Hän on syntyjään kiinalainen, ja kun hän kuuli meidän ottaneen kanoja lemmikeiksi, hän alkoi rupatella siitä, miten Kiinassa kanat tuppaavat syömään riisiä. Emme olleet ennen kuulletkaan sellaisesta, mutta sitten naapuri ojensi meille kokonaisen paketillisen aasialaista riisiä. Kiitimme häntä kauniisti ja läksimme oitis riisinkeittoon – olimme lukeneet, että suola ei ole kanoille hyväksi, joten kappas vain, keitimme riisin suolattomana. Ja voi sitä päivää, kun kanat saivat ensimmäistä kertaa ahtaa naapurinmiehen lahjoittamaa aasialaista riisiä nokat täyteen!
Ja liittyyhän riisiin eräs toinenkin tarina. Tiedättehän kädellelentotempun? No, ennen kuin Susu oli alkanut harjoittamaan sitä, hän oli lenneskellyt jo jonkin aikaa riisilautasen päälle. Mieleeni on painunut elävästi se ensimmäinen kerta, kun kutsuin kanoja takaisin ojasta riisilautanen kädessäni, he ryntäsivät tavalliseen tapaansa kutsun kuultuaan riisejä kohti – ja humps, Susu oli lennähtänyt pitelemäni lautasen päälle ja levittänyt riisit yltympäriinsä. Mutta mitäpä pienistä, kanat olivat vain tyytyväisiä, kun saivat ruokailla vähän normaalia laajemmalla alueella. Lautaselle lehahtaminen taisi ollakin Susun mielestä oikein nokkela teko, sillä se oli avaintekijä hänen ruokienpäällelentämisharrastukselleen.
Kananmuna
Tätä ei tainnutkaan kovin moni tietää, mutta kanat ovat persoja myös omille munilleen – tiedän, tiedän, kuulostaa aika julmalta syöttää kanoille heidän omia tekeleitään, mutta siitä huolimatta me teemme niin… Saimme idean oikeastaan Munanetistä (eräältä kanakeskustelupalstalta). Joku kirjoitti siellä, että kanojen munat pitäisi poimia mahdollisimman lyhyellä aikavälillä niiden pyöräyttämisestä, etteivät kanat alkaisi itse nokkimaan niitä rikki ja ryystämään sisuksia. Sitten: hetkonen, kanathan saattaisivat oikeasti syödä omia muniaan?
Ja niin siinä sitten kävi, että päätimme tietenkin testata. Keitimme kananmunia ja pilkoimme ne mahdollisimman pieniksi paloiksi, etteivät kanat vain tunnistaisi, että heidän mussuttamansa ruoka onkin oikeasti heidän omaa tuotostaan – ja alkaisi sitten oikeasti hajottamaan ja syömään niitä omia juuri pyöräytettyjä muniaan. Mutta eivät kanat tunnistaneet keitettyjä munia omikseen – ei, mutta siitä huolimatta he rakastivat niitä. Kananmunan syöttämisen jälkeen tosin olimme huolissamme siitä, että mitä jos jokin kanojen aivoissa loksahtaakin paikoilleen ja operaatio omien munien hajottaminen käynnistyy. No, sen voin sanoa, ettei kuitenkaan käynnistynyt – onneksi.
Viinirypäle
Haha, viinirypäle oli yksi ensimmäisistä tuoreruoista, joita kanoille testasimme kurkun, tomaatin ja salaatin ohella. Ja se oli myös ylivoimaisesti suosituin siihenastisista tuoreravintotesteistämme. Muistan, kuinka pilkoimme viinirypäleet aivan pikkuisiksi viipaleiksi ja tarjosimme kanalaan. Ensin kanat maistelivat niitä vähän oudoksuen, mutta pienen hetken kuluttua he olivat ilmeisesti kovinkin kiihkeän aivotoiminnan perusteella tulleet siihen tulokseen, että viinirypäleet ovat mitä parhainta herkkua. He ahmivat niitä oikein olan takaa, ja tarjosimmepahan sinä kesänä niitä kanoille kovinkin usein, kun emme tienneet vielä meloni + kanat -nimisestä yhtälöstä. No, joka tapauksessa, kanat taisivat hullaantua viinirypäleisiin aika lailla, sillä nokkivat koko kesän äitini liiloiksi lakattuja, aika tavalla viinirypäleitä muistuttavia kynsiäkin.
Toinen hauska juttu viinirypäleiden kanssa tapahtui itse asiassa ihan pari päivää sitten. Kotimme lähellä on vanhainkoti, jonka aidan peittävät rehevät viinirypäleköynnökset. Tai, eivät ne ihan minun tuntemiani viinirypäleitä muistuta, mutta luotetaan nyt biologi-isääni. No okei, viinirypäleitä tai ei, käytimme Susua pari päivää sitten lenkillä ja päätimme testata, josko hän tykkäisi niistä. Ja siinähän kävi vähän sama juttu kuin mustikoidenkin kanssa: Susu nokki mielellään viinirypäleitä köynnöksestä, kunhan hänelle vain osoitti oikeaa kohtaa. Mutta kyllä, kyllä hän niistä tykkäsi, ei epäilystäkään.
Suski ja rypäleenmetsästys.
Oona
Ihana tuolla lopussa tuo kuva, yllätti <3 Toisaalta ois voinu olla kaikissakin ruoissa kuvat, mutta käyhän se todella hyvin näinkin 😀
Noihin jauhomatoihin vielä, tiesin jo kauan, kauan, kauan sitten, että kanat syövät matoja, toisaalta jauhomadoista en oo kuullu ennen kuin kerroit 😀
Sitten vielä yksi asia, oli todella kivaa kuulla, että sitä vanhainkotia ympäröi aita ja, että teidän naapuri on kiinalainen 😀
Ihana postaus Fic <33
Oona
Btw eka?
Fiksutyyppi
Jep: 🍪 Tosin mä kyllä kerroin sulle tästä silloin kun julkasin…
Fiksutyyppi
Kiitos 💙 Mietin kyllä, että oisin laittanu niihin ruokiin kuvat, mutta se olisi ehkä ollut vähän tylsä xd. Mä en siis todellakaan tiennyt, että kanat söisi matoja, kun saatiin niitä… Tai siis, mistä nyt sellaista tulisi mieleen? Ja jep, nyt tiedät taas vähän enemmän mun elämästä ja meidän kotiseudusta:))
Vilja
Mahtava postaus! 😀 En ole aiemmin tiennyt kanojen ruokavaliosta ylipäätään mitään, joten oli senkin kannalta kiinnostavaa luettavaa. 🙂
Että teidän kanat syövät myös viinirypäleitä? Mahtavaa! 😀
fiksutyyppi
Kiitoksia, Vilja! 🌿🌿 Mukavaa, jos tässä tuli uutta tietoakin samalla. Ja syöhän ne viinirypäleitä, miksi ei söisi?
Kisu
Upea postaus<3! Aika julmaa että annoit kanoille niiden omia munia😫, julmaa, todella julmaa! Hei, miten sä voit sanoa että haluaisit syödä jauhomatoja? Okei, meillä on todella erilainen ruokamaku. Ja toi lopussa oleva kuva on tosi söpö, miten Susu osaakin olla noin söpö❤️, miten?!
P.S. kuten huomaat mun kommentti on mennyt todella oudoiksi…
Fiksutyyppi
Don’t worry, kyllä tästä nyt jotain selvää sai:D Voihan se tuntua pikkuisen julmalta… Mutta aika monissa kanaloissa kanoille syötetään kananmunia. Ja jep, Susu todella on söpö 💚🌿
Linnea
Kanat syö omia muniaan 😂 Okei anteeks kommenteissa pitäis olla asiallinen…
Tosi kiva postaus ja kerroit kaiken jotenkin just silleen kivasti 💛 Tämä oli ehkä keskivertoa parempi postaus (wtf). Ja toi vika kuva Sususta on ihana <3
Fiksutyyppi
Okei, sä osaat sitten kirjoittaa huvittavia kommentteja, Lini. Tai siis, millä tasolla mun huumorintajun täytyy olla, että nauran tälle, help 😂 Mutta siis kiitos kommentista <3
Anni
Ihana postaus! Just tällaisesta höpöttelystä mä pidän 💙 Sun kirjoitustyyli on muuten edelleen aivan ihana, Fic, en vain pääse siitä yli. Tuo Susun kuva lopussa oli ihana lisä, mutta kuten Oonakin sanoi, olisit lisännyt muihinkin kohtiin kuvat 😂 Käytättekö te siis kanoja lenkillä…?
Ps. Sä olet kasvissyöjä, joten älä syö jauhomatoja. Ne ovat eläimiä.
Pps. Kyllä mulle olisi tullut heti mieleen syöttää jauhomatoja, koska jauhomadoista puhutaan koko ajan joka paikassa. Meidänkin taistelukaloille olisi kuulemma pitänyt syöttää jauhomadon kaltaista elävää ravintoa, mutta me ei haluttu. Ihan hyvin ne selvisi.
Fiksutyyppi
WAIT, ONKO TEILLÄ OLLUT KALOJA!? Sä et ole koskaan kertonut 😭 Ainiin, mä unohdin, että olen kasvissyöjä 😂😂😂 Mutta kyllä mä silti niitä haluisin maistaa… Ja kyllä me välillä käytetään kanoja lenkillä:) Mutta oikeesti kiitoskiitoskiitos, sun kommentit on vaan niin ihania 💙😭
(Äh, mun ei pitäisi vastata kommentteihin väsyneenä, kun se johtaa tällaiseen lopputulokseen.)
Anni
ON MEILLÄ OLLUT KALOJA JA OLEN MÄ KERTONUT. Ne eli eri aikoihin, viimeinen kuoli keväällä, mutta nimet oli Tuike, Juova, Indigo, Minttu, Smaragdi, Seepra, Ruusu, Suomi ja Orvokki. Juova oli hieroglyfipleko ja loput taistelukaloja, Tuike uros ja muut naaraita. Meillä on ollut myös ihana campbellinkääpiöhamsteri Nöpö, joka menehtyi toissa vuonna, ja koulun pihalta otettu lehtokotilo Nappi muoviboksissa, jota äiti sumutteli vedellä ja jossa oli multaa ja salaattia ja kaikkea ruokaa.
fiksutyyppi
Ai, no mulla on sitten vain huono muisti… Suomi on muuten aika upea nimi 😂
Apila
Tosi hyvä postaus! (En oo kovin luova. Kaikki mun kommentit alkaa tolleen.) Mun hamsteri on syöny noista kaikkea, paitsi riisiä. Viinirypäleet oli muuten myös sen yks ekoista tuoreruuista. Haluttaisiin antaa sille joskus popcornia, mutta niitä mausteettomia on niin vaikee löytää. Kun niitä vihdoin löytää, niissä on hirveen monimutkaset valmistusohjeet… (Ei se ehkä noin vaikeeta ollut. Ei vaan olla koskaan tehty popcornia kattilassa.)
Okei. En selitä enää tosta popcornista. Kerron mieluummin vaikka siitä, että tuo Susun kuva on ihana. Tuo risteys mikä tuolla on muistuttaa vähän yhtä meidän kodin lähellä olevaa risteystä. Siellä ei vaan oo tommosta aitaa, joten ei sitten ookkaan. (Mun kommentit on muuten aina ihan sekavia ja täynnä kirjoitusvirheitä.)
Mutta ihana postaus! Ja ihana kuva! Kerro kanoille terveisiä<3
Kastehelmi
Mielenkiintoinen postaus! Tällainen oli mukava piristys iltaan, kun muuten kaikki ajatukseni ovat huomisessa kokeessa…
Nämä postaukset onnistuvat yllättämään joka kerta, ja taas kerran onnistuit kertomaan asiat mieleenpainuvasti, mutta samalla rentoa fiilistä ylläpitäen.
Oli ihanaa lukea kertomuksia teidän suloisista kanoista, varsinkin, kun lähes kaikki tuli uutena.
Mutta. Kanat syövät munia, jotka he ovat itse tehneet…? Hmm… Ei kiitos. Vähän liian raakaa ehkä, ethän ainäkään haluaisi syödä omia lapsiasi😂. (Onneksi ne eivät sentään tajua sitä.)
Kaiken kruunasi ihana kuva lopussa, sekä tietenkin oiva kuvateksti : D!
fiksutyyppi
Ui, kiitos, Kastis (ei kasvis, autocorrect…) 💚 Ihana kuulla, jos onnistuin kertomaan asiat sopivasti. Ja kyllä. Mä tiedän. Mutta ei se nyt ole ihan sama asia, sillä munista ei voisi kumminkaan kuoriutua tipuja. Mutta tajuan silti. Kiitos vielä kommentista, ja hei, tsemppiä siihen kokeeseen! <3
fiksutyyppi
Uuuu, hamsteri! Miten söpöä :3 Haha, jos saatte joskus annettua popcornia, niin kerro, tykkäsikö. Surullista, jos se ei ole sama risteys. Olisi ollut kiva, jos asuttaisiin lähekkäin… Mutta kiitos kommentista 🌸
Olivia
Ihana! 💙 Mä en keksi tästä kovin paljoa sanottavaa, mut kuva oli tosi hieno ja tarinat hauskoja. Ja olenko mä oikeasti ainoa joka ei saa painajaisia tosta munahommasta? Se vaikuttaa ihan loogiselta 😀
fiksutyyppi
Äshhh, mä en huomannut, että olit kommentoinut tähän. Nooh, parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan, eikö totta? Kiitti kommentista, Oliivi söpöläinen <3 Kyllä sä taidat olla ainoa, mutta ei se mitään:)