Kun syksy saapuu

Hei ihmiset! Oletteko ikinä miettineet, miten kanat reagoivat syksyn tuloon? Mitä asioita jää pois, mitä uutta tulee, mikä muuttuu kanalassa? Ehkäpä ette, mutta tässä postauksessa kerron vähän, miten syksy on vaikuttanut meidän kanalamme arkipäivään. Olkaahan nyt innoissanne, kaikki syksyfanit…

Kun syksy saapuu

Mitä kaikkea kesän jälkeinen, värikäs vuodenaika syksy tuokaan tullessaan? Kahisevat lehdet jalkojen alla, ruskan värikirjo puiden oksilla, toinen toistaan pimeämmät illat, lepotilaan asettuva luonto, ensimmäiset loskakelit… Ihmiset palaavat arkeen, värjöttelevät villasukat jalassa takkatulen ääressä, hyppivät lehtikasoihin tai paiskivat haravat kädessä töitä, etteivät pihat suorastaan hukkuisi värikkääseen lehtien valtamereen. Olisin hullu, jos yrittäisin väittää, ettei tämä kaikki vaikuttaisi millään tapaa kotkottaviin ystäviimme.

Eli totta kai se vaikuttaa. Ihan etupäässä valon määrän väheneminen, kun pimeys alkaa haukkaista vuorokaudesta toisensa perään yhä suuremman palan. Niinpä kanat menevät yhä aikaisemmin nukkumaan ja torkkuvat yhä pitempään aamustakin. Kesällä kanat saattoivat painua yöpuulle kahdeltatoista yölläkin ja herätä ennen viittä, kun aurinko alkoi vasta kurkotella ensisäteitään. Alle viiden tunnin yöunilla sitten jaksettiin koko päivän kuopimiset ja touhotukset. Ihmettelen kyllä suuresti, miten kanat siihen kykenevät, mutta kai heidän elimistönsä on vain mukautunut sellaiseen unimäärään. Ja ainahan voi ottaa päivänokosia.

No, eivät päiväunetkaan ihan hamaan ikuisuuteen taida kantaa – nyt on sitten ilmeisesti alettu nukkumaan univelkoja pois. Kanat vetäytyvät munintapesäänsä yöpuulle jo kahdeksan aikoihin, joten eipä heitä illalla harrastuksista tullessa ehdi hirveämmin enää nähdä. Herääminen taas tapahtuu noin kello 6-7 aamulla – voisi tapahtua myöhemminkin, mutta koetamme pitää kanat edes jonkinlaisessa päivärytmissä lampun avulla, joka syttyy aikaisin aamusta. Mutta vaikka kanat heräävät edelleen melko aikaisin, ovat heidän yöunensa pidentyneet huomattavasti kesään verrattuna. Ja luultavasti vuoden pimeimpään aikaan mennessä ne ovat taas hujahtaneet muutamalla tunnilla. Eikö olisikin mukavaa, jos ihminenkin voisi noin helposti mukauttaa unirytmiään päivän pituuteen?

Taisinkin jo mainita, että kanoilla on sisätiloissaan lamppu. Tarkemmin lämpölamppu. Kanalaan tarvitsee tietysti talveksi lämmityksen, etteivät kanat jäädy aivan kuoliaiksi paukkupakkasilla – ja me olemme ratkaisseet ongelman lamppujen avulla. Se on yllättävän kätevää: napsautat vain lampun päälle, ja eiköhän ala jo lämmittää. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että kanan ihannelämpötilan (n. 15-20˚C) saavuttamiseksi ei useinkaan riitä vain virran kytkeminen yhteen lamppuun. Lamppuja tarvitaan useita: meillä niitä on kolme, ja vaihtelemme sitä, kuinka moni lampuista on päällä sen mukaan, kuinka kylmä ulkona on. Lisäksi suljemme kanojen luukun nykyään yöksi, vaikka päivällä he saavat vielä liikkua ihan vapaasti ulkotarhassa. Ei siellä nyt vielä niin kylmä ole, että kanat joutuisivat taas kokonaan sisäelämän armoille.

Vaikka kanoilla onkin sisätiloissa jonkin verran valoa ja lämmitystä, ovat he silti alkaneet vähentää munintaansa. Maatiaisilla on tapana pitää vuoden pimeimmän ajan yli kokonaan munintataukoa, mutta he ovat jo nyt alkaneet vähentää radikaalisti munintaansa. Saamme toki munia yhä Mintulta, Hy-line brown kun on,  mutta munasaldomme on pienentynyt siitäkin huolimatta yllättävän paljon. Mitäs sitten talvella, kun maatiaisten munantuotanto tyssää kokonaan moneksi kuukaudeksi? Noh, ehkä talvella ei munia niin paljon tule syötyäkään – ja ei, kaupan munien poskeen pistäminen ei ollut vaihtoehto.

Kahden edellisen viikon munasaldo. (Ruskeat munat ovat Mintun, vaaleat maatiaisten.)

Muninnan lisäksi myös kanojen ulkoiluinto on laantunut huomattavasti. Kanat eivät enää touhota ojassa yhtä innokkaasti matojen perään kuin kesällä – ei niitä matoja oikein enää ole, joten miksi turhanpäiten vaivautua etsimään? Kun kanat päästetään ulos, he pikemminkin napsiskelevat puistosta ruohoja kuin kuopivat ojassa innokkaasti. He tuntuvat jopa hieman tympääntyneiltä ja odottavat vain, että heidät kutsuttaisiin takaisin häkkiinsä – jauhomatojakin kun siellä saa. No joo, ymmärrän kyllä kanoja hyvin, enhän itsekään vietä aikaani ulkona enää yhtä mielelläni kuin kesällä.

Mutta kyllä kanat ulkotarhassaan tappavat mielellään aikaansa. Aurinko- ja mutakylvyt on tältä vuodelta jätetty sikseen, mutta tilalle on tullut orrella tarkkailu ja jauhomatojen kerjääminen. Siinä kanojen entisestään lyhenevät syyspäivät sitten hurahtavatkin: orrella istuessa, herkutellessa ja lähistön tapahtumia tarkkaillessa. Pakko myöntää, että kelpaisi kyllä minullekin.

Kanojen touhuilua syksyisessä puistossa.

Ja Susu tapansa mukaan taas puussa…