Kun syksy saapuu

Hei ihmiset! Oletteko ikinä miettineet, miten kanat reagoivat syksyn tuloon? Mitä asioita jää pois, mitä uutta tulee, mikä muuttuu kanalassa? Ehkäpä ette, mutta tässä postauksessa kerron vähän, miten syksy on vaikuttanut meidän kanalamme arkipäivään. Olkaahan nyt innoissanne, kaikki syksyfanit…

 

Kun syksy saapuu

Mitä kaikkea kesän jälkeinen, värikäs vuodenaika syksy tuokaan tullessaan? Kahisevat lehdet jalkojen alla, ruskan värikirjo puiden oksilla, toinen toistaan pimeämmät illat, lepotilaan asettuva luonto, ensimmäiset loskakelit… Ihmiset palaavat arkeen, värjöttelevät villasukat jalassa takkatulen ääressä, hyppivät lehtikasoihin tai paiskivat haravat kädessä töitä, etteivät pihat suorastaan hukkuisi värikkääseen lehtien valtamereen. Olisin hullu, jos yrittäisin väittää, ettei tämä kaikki vaikuttaisi millään tapaa kotkottaviin ystäviimme.

Eli totta kai se vaikuttaa. Ihan etupäässä valon määrän väheneminen, kun pimeys alkaa haukkaista vuorokaudesta toisensa perään yhä suuremman palan. Niinpä kanat menevät yhä aikaisemmin nukkumaan ja torkkuvat yhä pitempään aamustakin. Kesällä kanat saattoivat painua yöpuulle kahdeltatoista yölläkin ja herätä ennen viittä, kun aurinko alkoi vasta kurkotella ensisäteitään. Alle viiden tunnin yöunilla sitten jaksettiin koko päivän kuopimiset ja touhotukset. Ihmettelen kyllä suuresti, miten kanat siihen kykenevät, mutta kai heidän elimistönsä on vain mukautunut sellaiseen unimäärään. Ja ainahan voi ottaa päivänokosia.

No, eivät päiväunetkaan ihan hamaan ikuisuuteen taida kantaa – nyt on sitten ilmeisesti alettu nukkumaan univelkoja pois. Kanat vetäytyvät munintapesäänsä yöpuulle jo kahdeksan aikoihin, joten eipä heitä illalla harrastuksista tullessa ehdi hirveämmin enää nähdä. Herääminen taas tapahtuu noin kello 6-7 aamulla – voisi tapahtua myöhemminkin, mutta koetamme pitää kanat edes jonkinlaisessa päivärytmissä lampun avulla, joka syttyy aikaisin aamusta. Mutta vaikka kanat heräävät edelleen melko aikaisin, ovat heidän yöunensa pidentyneet huomattavasti kesään verrattuna. Ja luultavasti vuoden pimeimpään aikaan mennessä ne ovat taas hujahtaneet muutamalla tunnilla. Eikö olisikin mukavaa, jos ihminenkin voisi noin helposti mukauttaa unirytmiään päivän pituuteen?

Taisinkin jo mainita, että kanoilla on sisätiloissaan lamppu. Tarkemmin lämpölamppu. Kanalaan tarvitsee tietysti talveksi lämmityksen, etteivät kanat jäädy aivan kuoliaiksi paukkupakkasilla – ja me olemme ratkaisseet ongelman lamppujen avulla. Se on yllättävän kätevää: napsautat vain lampun päälle, ja eiköhän ala jo lämmittää. Ongelma piilee kuitenkin siinä, että kanan ihannelämpötilan (n. 15-20˚C) saavuttamiseksi ei useinkaan riitä vain virran kytkeminen yhteen lamppuun. Lamppuja tarvitaan useita: meillä niitä on kolme, ja vaihtelemme sitä, kuinka moni lampuista on päällä sen mukaan, kuinka kylmä ulkona on. Lisäksi suljemme kanojen luukun nykyään yöksi, vaikka päivällä he saavat vielä liikkua ihan vapaasti ulkotarhassa. Ei siellä nyt vielä niin kylmä ole, että kanat joutuisivat taas kokonaan sisäelämän armoille.

Vaikka kanoilla onkin sisätiloissa jonkin verran valoa ja lämmitystä, ovat he silti alkaneet vähentää munintaansa. Maatiaisilla on tapana pitää vuoden pimeimmän ajan yli kokonaan munintataukoa, mutta he ovat jo nyt alkaneet vähentää radikaalisti munintaansa. Saamme toki munia yhä Mintulta, Hy-line brown kun on,  mutta munasaldomme on pienentynyt siitäkin huolimatta yllättävän paljon. Mitäs sitten talvella, kun maatiaisten munantuotanto tyssää kokonaan moneksi kuukaudeksi? Noh, ehkä talvella ei munia niin paljon tule syötyäkään – ja ei, kaupan munien poskeen pistäminen ei ollut vaihtoehto.

Kahden edellisen viikon munasaldo. (Ruskeat munat ovat Mintun, vaaleat maatiaisten.)

Muninnan lisäksi myös kanojen ulkoiluinto on laantunut huomattavasti. Kanat eivät enää touhota ojassa yhtä innokkaasti matojen perään kuin kesällä – ei niitä matoja oikein enää ole, joten miksi turhanpäiten vaivautua etsimään? Kun kanat päästetään ulos, he pikemminkin napsiskelevat puistosta ruohoja kuin kuopivat ojassa innokkaasti. He tuntuvat jopa hieman tympääntyneiltä ja odottavat vain, että heidät kutsuttaisiin takaisin häkkiinsä – jauhomatojakin kun siellä saa. No joo, ymmärrän kyllä kanoja hyvin, enhän itsekään vietä aikaani ulkona enää yhtä mielelläni kuin kesällä.

Mutta kyllä kanat ulkotarhassaan tappavat mielellään aikaansa. Aurinko- ja mutakylvyt on tältä vuodelta jätetty sikseen, mutta tilalle on tullut orrella tarkkailu ja jauhomatojen kerjääminen. Siinä kanojen entisestään lyhenevät syyspäivät sitten hurahtavatkin: orrella istuessa, herkutellessa ja lähistön tapahtumia tarkkaillessa. Pakko myöntää, että kelpaisi kyllä minullekin.



Kanojen touhuilua syksyisessä puistossa.

Ja Susu tapansa mukaan taas puussa…

11 kommenttia

  1. Ihana postaus Fici! Mutta! Onko Susulla puuaddiktio (😂)? Mä muutun syksyisin syksykanaksi🍁🐔, heh! Mä en ole oikein kommentti tuulella, kuten varmaan huomaat…

    Vastaa

    1. Kiitti! 🧡✨ On Susulla ehkä jonkinmuotoinen, hahah

      Vastaa

  2. Ihana postaus! Mä tykkään sun tavasta kuvailla tekstiä ja silleen se tekee sun blogista just sun blogin. Ja sä kuvailet vielä sillä tavalla että tästä ei tuu liian virallista (okei älä kysy. Jostain oli pakko saada lisää pituutta kommenttiin xd) 💛 Susu on niin söpö kun se istuu tolleen puussa 💛💛💛
    Ja tää tausta on ihan kiva, mutta se vanha oli kivempi. MUTTA on fiksua vaihtaa se aina uuteen uutena vuodenaikana:))

    Vastaa

    1. Okei, kiitos 🤍💛✨ Kiva kuulla, jos pidät blogin kuvailutavasta (öö, mitä ihmettä?) Ja kuule, et arvaa, kuinka pitkään säädin tämän taustan kanssa. Meni. Totaalisesti. HERMO. 😑

      Vastaa

  3. Mä olen NELJÄ päivää myöhässä etkä siltikään viitsinyt mainita, ilkee >:( Syy on, että sattumoisin KE oli poistunut mun alla olevista sivuista ja en muistanut sitä, kun tarkistan blogit aina aamupöppörössä, onneks nyt iltapäiväl muistin 😀
    Mut siis ihana postaus! Sattumoisin voin sanoa, että yksi ihminen pystyy sopeutua vuodenaikojen vaihteluun uniensa kautta, minä. Ennen pystyin ihan helposti jollain viiden tai vähä yli/alle tunnin yöunilla pärjäämään, mut nykyään ne on kahdeksan tunnin unia.
    Ihana postaus <3 Rakastin munakuvaa, susupuukuvaa ja sitrussusukuvaa eniten, mutta kyl se ykski on kaunis <3

    Vastaa

    1. Kiitos, Oona! 💙 Nooh, ei pieni myöhästyminen haittaa, kun kuitenkin kommentoit:D Okei Oona, mä olen vähän huolissani sun nukkumisesta. Mulla toi menee kyllä just toisin päin, sillä kesällä nukun varmaan 11 tuntia lol

      Vastaa

  4. JA SYKSYFANIT ON INNOISSAAN! Ihana ihana ihana, kuten aina, ja kuvat oli myös loistavia! Unirytmijuttu oli mielenkiintoinen, ja mä kyseenalaistan Oonan unirytmin, sillä mä itse nukuin viime yönä 12 tuntia eikä tehnyt edes tiukkaa. Mäkin nukun kesällä ehkä vähän vähemmän, mut viisi tuntia, ööh…

    Vastaa

    1. Jes, upeaa, että täällä on innokasta väkeä (mä kuulostan mummolta) 🧡 Kiitos paljon! <3 Mutta hei hetkonen, miten sä pystyt arkena nukkumaan 12 tuntia? Mun täytyy herätä viikonloppunakin treeneihin, eli silloinkin ehdin nukkua korkeintaan joku 9 tuntia 😭 JA KUKA NUKKUU KESÄLLÄ VÄHEMMÄN EN VOI OIKEESTI OLLA AINOA JOKA VETELEE SIKEITÄ PUOLEENPÄIVÄÄN SAAKKA.

      Vastaa

  5. Ensinnäkin alun syksykuvailu on aivan upea, huolimatta siitä, että sä MURSU olet sanonut, ettet pidä syksystä >:( Toiseksi kaikki kuvailu sun postauksissa on muutenkin ihanaa ja teksti on niin… millä sanalla mä sitä kuvailisin? Laadukasta, ei liian asiallista, silti tosi ihanaa, tuttavallista, yritä ymmärtää näistä jotakin 😂 Kuvat ovat tässäKIN postauksessa ihana lisä, etenkin tuo alempi ”Kanojen touhuilua syksyisessä puistossa” -kuva, ja onhan tuo puussa istuva Susu aivan äärettömän sympaattinen 😂💙 Juuri sopivan pituinen postaus, ihanaa höpöttelyä!

    Vastaa

  6. No ole tyytyväinen, että vaikka mä en pidä syksystä, niin mä kuitenkin kirjoitan siitä. Mutta äähh, kiitos, ihanaa kuulla sunkin ajatuksia näistä postauksista 💙 Ja jep, onhan se Suski nyt aika ihana 🤍

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *