Kanojen kommelluksia

Hei taas! Ajattelin nyt tehdä vähän enemmän postauksia liittyen meidän kanoihimme, koska minulla on viime aikoina ollut aika paljon tietopainoitteisia postauksia, ja viime kertainen postaukseni, jossa avasin vähän kanalamme talvea, näytti saavan lämpimän vastaanoton.

Tämän päivän postaus on siis – kuten otsikosta jo näettekin – Kanojen kommelluksia. Tässä kerron satunnaisia kommelluksia ja tapahtumia meidän kanalastamme. Mutta sen pitemmittä puheitta mennään jo itse postauksen pariin!

Sitrus the Perhoskana 

Sitrus ei ole perhoskoira, vaan perhoskana. Kesällä Sitrus suorastaan rakastaa juoksennella puistossa perhosten perässä, vaikka muut kanat eivät siitä niin välitäkään. En tiedä, kuinka paljon hän perhosia onnistuu nokkaansa kiinni saamaan, mutta sen tiedän, että hän ei luopuisi harrastuksestaan hevillä. Sitrus ei kuitenkaan aina meinaa erottaa oikeita perhosia perhosen kuvista. Äitini pitää nimittäin kesäisin perhostakkia yllään, ja Sitrus nokkii sitä monesti aika kovinkin ottein.

Mykkä kana

Kun Susu ja Sitrus saapuivat meille, he olivat molemmat aluksi ujoja. Sitrus kuitenkin sopeutui uusiin oloihin nopeasti ja alkoi roikkumaan Mintun hännillä. Susulla tässä taas kesti hieman pidemmän aikaa. Hän ei hiiskahtanut ensimmäiseen kuukauteen sanaakaan, ja ehdimme jo heittää villejä veikkauksia siitä, olisiko Susu kuuro tai mykkä kana.

Saimme kuulla Susun puheen ensimmäisen kerran noin kuukauden Susun ja Sitruksen saapumisen jälkeen, mutta kunnolla hän alkoi puhumaan vasta oltuaan pari kuukautta meillä. Nykyään Susu on kuitenkin aivan yhtä puhelias kuin muutkin kanamme.

Merkilliset varoitusäänet

Kanoilla on lajilleen tyypillinen, äänekäs hätäpotpotus. Joskus he varoittavat ihan oikeistakin asioista, mutta välillä ainakin meidän kanojemme pelon kohteet saattavat tuntua hieman oudoilta ja jopa mitättömiltä. Joskus esimerkiksi varoituksen kohteena on ollut sinitiainen, ja kerran jopa huonekasvi! Kanat eivät taida aina ihan tietää, kuinka isoista vaaroista kannattaa varoittaa.

Ojaan muniminen

Kun yhtenä kauniina aamuna päästimme kanat ulos, Minttu ja Susu ryntäsivät puistoon kauemmas kuopimaan, mutta Sitrus jäi vähän edemmäs ojaan odottelemaan. Hän kuoviskeli ensin sieltä pari matoa, mutta vaikutti jotenkin vaivautuneelta. Aivan yhtäkkiä hän kuitenkin pysähtyi, kuin olisi kuullut jotain omituista. Sitten hän vain pörhisti höyhenensä palloksi ja pyöräytti munan keskelle ojaa. Kaipa sekin sitten oli ihan käypä paikka munimiselle.

Sisällä kesähelteillä

Kesän kuumimmilla helteillä kanojen oli pakko saada vähän vilvoitusta, joten otimme heidät yläkertaamme, ilmalämpöpumpun alle viilentymään. He vilvoittelivat ja siistivät höyhenpeitettään siinä ihan rauhassa sanomalehtien päällä istuskellen. Istuin heidän vieressään, ja he kiipesivät syliini. Mutta toisin kuin normaalisti, he eivät hievahtaneetkaan siitä. He vain ottivat hyvän asennon ja kävivät majaksi. Ihan totta, he asettuivat yöpuulle jalkojeni päälle ja olisivat varmaan jääneetkin siihen, ellemme olisi vieneet heitä omaan munintapesäänsä nukkumaan.

Ensimmäinen aamu

Kun Susu ja Sitrus viettivät meillä ensimmäistä aamua, päätimme heti herättyämme käydä vilkaisemassa, mitä heille kuuluu. No, Susu päätti sitten ensi töikseen lehahtaa meidän ja naapurimme pihan väliselle aidalle. Olimme hieman järkyttyneitä ja pelkäsimme, että Susu päättäisi lennähtää aidalta vielä naapurin pihan puolelle. Onneksi isäni sai kuitenkin Susun nostettua aidan päältä pois, eikä hän ole sen päälle enää sen jälkeen yrittänytkään lentää.

Siinä taisi ollakin kaikki tällä kertaa. Toivottavasti näitä oli kiva lukea ja ehkäpä sait kanoistamme jotain uutta tietoakin? Ja hei, kommentointi on sitten aina sallittua!:)