Äänekkäät kanat

Heipparallaa ja hyvää vappua <3 Toivottavasti sinulla on ollut kiva vapaapäivä, ja olet päässyt puuhailemaan itsellesi mieluisia juttuja. Itse olen ainakin käynyt vapputorilla, syöttänyt sorsia ja naurulokkeja kädeltä ja no, kirjoittanut tätä postausta…

Postaus sitten – no taitaa olla sanomattakin selvää, että se liittyy kanojen ääntelyyn, mutta ilmoitanpa nyt kuitenkin. Tiedetään, tiedetään, kirjoitin about vuosi sitten kanojen viestinnästä – ääntelystä mukaan lukien. Se oli kuitenkin, noh… Sellainen kuin kaikki postaukseni siihen aikaan, eli huono. Ja se perustui ennemmin vain omaan kokemukseeni. Totta kai tämäkin postaus, kuten ihan kaikki kirjoittamani, tukeutuu siihen kokemuspohjaan, jonka olen aikaa kanojen kanssa viettäessäni itselleni kerryttänyt – mutta tällä kertaa postaus sisältää myös ihan aitoa tutkimustietoa sekä on paljon järkevämpi. Voin vaikka taata, että jokainen saa tästä jotain uutta tietoa irti, joten lukekaa ja sivistykää :))

Äänekkäät kanat

Aivan ensimmäiseksi herää kysymys: ovatko he oikeastaan äänekkäitä, kanat nimittäin? Kukot tietysti kiekuvat ja järjestävät milloin mitäkin mekkalaa, mutta ehkä kanoja ei sen puoleen pidetä kovinkaan äänekkäinä. Kanathan ovat vain laupeita, kukkojaan kunnioittavia naisia, mitä syytä heillä olisi pitää meteliä? No, voin sanoa, että kanat osaavat kyllä halutessaan olla vaikka kuinka äänekkäitä, mutta… Ehkä stereotypiat ovat sittenkin oikeassa? Ehkä kana ei pohjimmiltaan ole äänekäs, vaan pikemminkin äänellinen (se on nyt sana, sovitaan niin). Äänet ovat nimittäin hyvin oleellinen osa kanojen viestintää, ja heillä onkin tunnistettu olevan erilaisiin tarkoituksiin ja tilanteisiin n. 30 erilaista ääntä, mutta voihan niitä toki olla enemmän kuin tutkimus antaa ymmärtää. Tärkeintä on tämä: kana on äänellinen, äänet ovat hyvin olennainen osa kanaa ja kanan kommunikaatiota, aivan kuten meillä ihmisilläkin.

Siinä, kuinka puhelias kana on, on toki yksilöllisiä eroja. Ihan vaikka meidänkin kanoista huomaa, että kyllä se Susu nyt puhuu aika paljon vähemmän kuin Sitrus. Mutta kyllä kaikki kanat kommunikoivat edes jonkin verran toistensa kanssa, ja hiljaisimmatkin yksilöt laukeavat vaaran uhatessa vaikka kuinka kovaääniseen hätäpotpotukseen. Ajattelin, että voisi olla mielenkiintoista tietää kanojen yleisimmistä ääntelyistä ja niiden taustoista, joten aloitan nyt vähän avaamaan niitä.

Useimmiten kuullut ovat varmaankin tyytyväisyys- (inhimillisissä olosuhteissa elävillä kanoilla, siis) sekä varoitusäänet. Tyytyväisinä kanat kujertelevat ja päästävät pitkiä kotkotuksia – sitä on ihana seurata, kun toisella on hyvä olla. Ja varoitusäänet taas – noh, hätäpotpotus taitaakin olla tämän blogin lukijoille jo tuttu juttu. Pitkää, kovaäänistä potpotusta, kun kanoilla on hätä. Hätäpotpotus saattaa laueta milloin mistäkin syystä, mutta se on merkki, että nyt on heti rynnättävä ulos varmistamaan että ovathan ne kanat nyt varmasti kunnossa. Niin, ja tiesittekö muuten, että kanoilla on hätäpotpotuksen lisäksi erillinen äänensä ilmasta tuleville vaaroille? Se on hyvin omituista, suoraan sanottuna säikähdin, kun kuulin ensimmäisen kerran kanojen päästävän sitä. Vähän kuin kana kurnuttaisi, ja samalla he menevät vielä hyvin kyyryyn asentoon kaula pitkänä ja suorana.

Mutta ehei, ei kurnuttaminen suinkaan ole oudoin kanan päästämistä äänistä. Tai tuskinpa liiemmin hetkahdat kurnuttamista sen jälkeen, kun olet tavannut murisevan kanan. Siis joo, kyllähän kanat murisevatkin, mitä oikein ajattelit? Yleensä murinaa tosin kuulee vain hautovien emokanojen nokasta – Sitruskin on pörhistellyt ja murissut hyvinkin raivokkaasti pari päivää kestäneiden  hautomiskokeiluidensa aikana. Vähän tympeää muuten, että muunsävyisiä ääniä äitikanat eivät juuri haudonnan aikana muille suo. Paitsi niin, kyllähän omille poikasilleen leperrellään kuorenkin läpi, ja sieltähän he tohkeasti vastaavatkin. Ehkä haudonnan aikaan kanan mieleen ei vain päällimmäisenä putkahda ystävällisyys häiritsijöitään kohtaan – onhan jälkikasvu kuitenkin se tärkein.

Murina on suinkaan ole ainoa jälkikasvun tuottamiseen liittyvä erikoislaatuinen ääni. Olet ehkä joskus kuullut munintapotpotuksesta, englanniksi niin kutsutusta ”egg song”. Se on vähän kuin hätäpotpotusta, kovaäänistä ja ilmaisuvoimaista, mutta – erilaista. Okeiokei, nyt selitykseni ovat sen verran heikohkoja, että kuuntele siitä:

~ video tekijältä Redneck Hillbillies

Joka tapauksessa, monet kanat päästävät tätä ääntä ilmoittaakseen, että nyt on koittanut heidän aikansa munia. Olen kyllä kuullut, että myös jotkin kukot ovat intoutuneet munintapotpottamaan… Meidän kanamme puolestaan tuntuivat päästävän tätä ääntä nuorempina, kun muninta oli vielä niin uusi ja iso juttu, mutta nyttemmin se on vähän jäänyt.

No joo, siinä oli muninnasta ja sen sellaisesta, mutta oletkos ikinä kuullut kanan ”olen yksin” -ääntä? Jotenkin epäilen, sillä se on hyvin harvinainen, kanathan viettävät lähes kaiken aikansa parvensa ympäröimänä. Olen kuitenkin kuullut äänen ihan oman Susumme nokasta. Jotenkin me olimme viemässä kanoja sisälle tai jotain, ja Minttu ja Sitrus oli jo viety, en muista tarkkaan, mutta Susu jäi yksin. Susu jäi yksin ja puhkesi raastavimpaan valitukseen, mitä olen kanan suusta eläissäni kuullut; hän kiljui ja huusi, vaikutti ahdistuneelta, kauhistuneelta. Missä ystäväni ovat, minne he oikein katosivat? Susu ei lopettanut ennen kuin sai Mintun ja Sitruksen, parvensa, taas ympärilleen. Ja voin sanoa, ettei Susun silmitön hätä mitään kivaa katseltavaa ollut, ei olisi kenellekään jossa asuu edes pieni empatia toislajisia kohtaan. Ehkä sille on syynsäkin, ettei sosiaalisia parvieläimiä pidetä yksin?

Sitten kanoilta löytyy vielä muitakin ääniä. On säksätystä, ”etsintä-ääntä”, josta olen kirjoittanut aiemminkin ja jota etenkin Sitrus suosii omassa äänivarastossaan. Sitten yksi hellyyttävimmistä on mielestäni illalla, munintapesään noustessa päästetty vieno kujerrus, hyvän yön toivotus (ihan tutkitustikin siis joo). Ja tietysti kanoilta löytyy myös paljon paljon ääniä, joiden olemassaolosta me ihmiset emme edes aavistele tai joiden merkitystä on näin siivettömänä, eri kulmasta maailmaa katsovana mahdotonta arvailla.

Mutta vaikka siivekkään ja nokallisen vuorovaikutus siivettömän ja nokattoman kanssa ei koskaan ole aukotonta, on samalle taajuudelle kuitenkin mahdollista päästä. Kanojen kielen (jootiedän, ei se ole kieli, kun kielikin on näköjään vain joku ihmisten juttu) ymmärtämiseksi on kehitteillä tekoälyä ja vaikka mitä, mutta äh. Jos toista haluaa ymmärtää, tarvitaan aikaa. Tarkkaile vain kanoja verkkaan, opi tulkitsemaan heidän hienovaraisia eleitään, katso silmiin, juttele. Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, eläimiähän me molemmat vain olemme.