Pääsiäisperinteitä munasta kukkoon

Heiii ja ihanaa, öö… 2. pääsiäispäivän jälkeistä päivää? (Oli tarkoitus julkaista tämä eilen, silloin olisin vielä päässyt toivottamaan hyvää 2. pääsiäispäivää 😭)

Toivottavasti sinulla on ollut antoisa loma, tai ainakin olet saanut hetken hengähtää arjen suorittamisen lomassa. Itse vietin pääsiäistä Itä-Suomessa sukulaisteni seurassa, ja sehän oli mukavaa kuin mikä. Pääsiäistorilla kiertely, kiivaat, toisinaan riitoihinkin johtaneet keskustelut politiikasta, tuntikausia kestänyt Tiede-lehtien ahmiminen, uuden, ympäristönsuojelun ja eläinten oikeuksien kannalta utopistisen Suomen suunnittelu serkkujen kanssa… Ehkei kuulosta miltään yleisimmältä tavalta viettää pääsiäistä, mutta virkistävää se oli, sanokaa minun sanoneen. Kanat puolestaan viettivät pääsiäisensä rakkaassa hoitopaikassaan, jossa heistä pidettiin hyvä huoli. Tänään kävimme hakemassa heidät sieltä, ja ai että, kun oli ihanaa nähdä potpottajia taas.

No mutta, nyt tämä alkaa luisua jo jaarittelun puolelle. Itse postaus kertoo sekin toki pääsiäisestä – siitä, kuinka vahvana kanat, munat, tiput ja kukot elävät pääsiäisperinteessämme. Ei muuta kuin lukemaan, ja omia pääsiäiskuulumisiaan saa kommenteissa toki vuodatella.

Alussa oli muna

Pääsiäinen ja kananmuna – eivätkös ne ole kulkeneet jo vaikka miten kauan yhtä matkaa? Pääsiäismuna on hyvin vanhoja peruja, kristinuskoon se on tullut noin 900-luvulla, mutta sitä ennen munia on värjätty kevätkekkereissä jo antiikista lähtien. Nykyään pääsiäismunat mielletään melko kirjavaksi sakiksi – on punaista, keltaista, vihreää, violettia, vaikka mitä. Ei kai pääsiäinen olisi pääsiäinen ilman pientä, pirtsakkaa väriruiskausta? Näin ei kuitenkaan aina ole ollut. Pääsiäismunat on ortodoksisen perinteen mukaisesti tavattu pitkään maalata punaisiksi, värillä kun on sama symbolinen merkitys kuin viinilläkin: Kristuksen veri. Suomessa punasävyisiä munia on nerokkaasti saatu aikaan sipulivärjäyksellä.

Oikeastaan on hyvin luonnollista, että muna toimii juuri pääsiäisen ja kevään symbolina. Ensinnäkin, kanan talven jälkeinen muninta sijoittuu Euroopassa juurikin pääsiäisen aikaan. Munaa on jo varhaisissa kulttuureissa pidetty syntymän, hedelmällisyyden ja kasvun tunnusmerkkinä, ja tätä symboliikkaa on ollut helppo soveltaa kristinuskoon. Otetaan vain vanhaan soppaan mukaan uusi aines; Jeesuksen ylösnousemus – ja tsadam, keiton maku lähentelee täydellisyyttä! Kristinuskossa pääsiäismunan symboliikka on tämä: Kristuksen hauta, josta elämä murtautui ulos Kristuksen noustessa kuolleista.

Olette kuulleet nyt juurista, mutta kuinka pääsiäismuna sitten on päätynyt nykyiseen muotoonsa? Yleistynyt, muuttunut suklaiseksi? Lupaan lopettaa historiallisen luennoinnin piakkoin, mutta sen vain sanon, että nykyiset pääsiäismunat eroavat aika tavalla edeltäjistään, kanan munimista. Suklaa oli ratkaisu pääsiäismunan yleistymiseen ja kaupalliseen käyttöönottoon, kuten niin moneen muuhunkin elämän vaikeaan kysymykseen. Suklainen pääsiäismuna on saanut juurensa vasta 1800-luvun Saksasta ja Ranskasta ja levinnyt laajemmalle maitosuklaan myötä, 1900-luvulla. Suklaan ansiosta melkeinpä jokainen suomalainen on tänäkin päivänä mukana ylläpitämässä munaan liittyvää pääsiäistraditiota – siihen ei enää kanojen panosta kaivata.

Hellyyttävän suomalaiset pääsiäistiput

Pienet söpöläiset, aina hymyn huulille nostattavat pääsiäistiput. Ilon, valon ja uuden elämän tuojat, runsaissa tarustoissa värikkäistä munista värikkäinä kuoriutuvina kuvatut linnut. Rairuohon keskelle aseteltavat tipukoristeet. Lasten laajamittaiset tipuaskartelut. Piirrokset, kuvat, mämmipakettien kyljet, ihmisten ikkunanvälit, kauppaketjujen mainoslehtiset, erilaiset kakut, leivonnaiset, reseptit – pääsiäisen aikaan Suomi suorastaan täyttyy näistä siliteltävän suloisista kanavauvoista.

Suomi, nimenomaan. Tipukulttuuri ei taida nimittäin kukoistaa aivan yhtä vahvana muilla puolilla maailmaa. Jos googlettaa kuvia vaikkapa venäläisestä taikka amerikkalaisesta pääsiäiskoristelusta, tuloksista löytyy lähinnä pääsiäismunia ja -pupuja. Entäpä tiput sitten? Missä tiput ovat? Voiko olla, että tipukulttuuri elää Suomessa kaikkein vahvimpana?

Tietenkin voi. Veikkaanpa, että suomalaisen tipuinnostuksen taustalta löytyy kaksi hyvinkin yksiselitteistä seikkaa. Ensinnäkin, suomalainen keksintö, pörröinen, erilaisiin asentoihin helposti vääntyvä tipukoriste, voi vaikuttaa asiaan. Tipukoristeita on aiemmin teetetty luultavasti ainakin Saksassa, mutta perheyritys Weiste antoi pääsiäistipulle uuden, suomalaisen ilmeen 1950-luvulla. Kuten tiedettyä, suomalaiset hullaantuvat aina vain suomalaiseen, joten eipä ihme, että tipukoristeista on tullut Suomessa suosittuja. Harmi vain, että nykyään näiden käsintehtyjen tipusten valmistus on Suomessa lakkautettu, se on siirtynyt massatuotannoksi Kiinaan.

Tämä kuva selkeyttänee asiaa, jos et höpötyksistäni tajunnut, mitä ”tipukoristeella” meinaan.

Toinen suomalaista tipuhulluutta selittävä asia lienee rairuohot. Niitä ei nimittäin tiettävästi kasvateta muualla kuin Suomessa, tai ainakin perinne on saanut alkunsa täältä. Eteläisemmässä Euroopassa kun ruohoja ja kaikenlaisia vihreää kasvaa keväällä jo ulkonakin, ei niitä tarvitse hyisen Suomen tavoin sisällä kasvatella. Joka tapauksessa, pääsiäistipu liittyy olennaisesti pääsiäisruohoon – vai eikö kumpikin vaikuta jotenkin hieman yksinäiseltä erillään?

Kuinkas kanat ja kukot sitten?

Varttuneempi sukupolvi ei ole tainnut yltää aivan nuorison tasolle pääsiäissuosiossaan – vai piileskeleekö sinun rairuohoissasi pääsiäiskukkoja? No, kyllä kanat ja kukot silti liittyvät vahvasti pääsiäiseen; heilläkin on oma osansa perinteessä.

Aivan ensiksi pääsiäisenä syödään usein kanaruokia, muttei tämä ole ehkä oikea hetki mennä siihen… Enemmän tunnettu kana on munintansa kautta – eikö pääsiäiskana nyt ihan luonnollisesti muni pääsiäismunat? Tai no, niin me täällä Suomessa ainakin oletamme. Monissa muissa maissa vallitsee taru pääsiäispupusta, entisestä linnusta, joka on muutettu jänikseksi, mutta säilyttänyt munintakykynsä. Pääsiäispupu niin munii kuin piilottaakin munat lapsille  – ja Sveitsissä tätä samaista virkaa toimittaa käki, kun Saksassa taas kettu! Että ei se kana nyt pääsiäisen ainoa munien pyöräyttelijä ole, vaikka mielestäni se kunnia pitäisi kotkottajalle suoda.

Ja kukot? Kyllä näillä kiekujillakin on pääsiäisen vietossa oma roolinsa. Kukkohan on kristinuskossa valppauden symboli, ja vanha taru kertoo kukon laulaneen silloin, kun Pietari oli kolmeen otteeseen kieltänyt tuntevansa kahlitun Jeesuksen. Okei, sekoitetaan vielä vähän pakkaa. Ortodoksisessa perinteessä nimittäin kukko munii pääsiäisaamuna??? Ei kana, ei edes herranjestas pupu, vaan kukko! Joo, en tiedä, onko teillä kukko tupannut piilottamaan pääsiäismunat, mutta itselleni tieto tuli aivan uutena.

No niin, taisitte saada jo langan päästä kiinni: kukkojen ja kanojen toimenkuva pääsiäisenä pohjautuu pitkälti värikkäiden munien munimiseen. Olisivatkohan siivekkäät tyytyväisiä, jos saisivat vihiä pääsiäistehtävistään? Niin tai näin, minua alkoi nyt toden teolla kiinnostaa, mihin perinteisiin teillä on totuttu munien piilottamisen suhteen – kukko, kana, pupu vai jotain aivan muuta? 😅