Tipuja ilman kanaa?

Hei! Tässä on ollut vähän taukoa postauksista, mutta luultavasti blogin postausväli pitenee muutenkin… Joka tapauksessa, päätin kirjoittaa vähän tietoa tipujen haudonnasta. Jos ajattelit alkaa hautomaan kananmunia kotikutoisesti, niin ehkäpä tästä on jonkinasteista hyötyä :DD Noo, kyllä tätä voi ihan vain mielenkiinnostakin lukea – aihe kun on aika tärkeä ja kiinnostavakin, siis ihan näin omasta mielestäni.

Tipujen haudonta ilman kanaa

Kukapa ei olisi joskus nähnyt lehtijuttua taikka TikTok-videota tipusta, joka on haudottu itse esimerkiksi pesuvadissa tai hautomakoneella? Jossain vaiheessa se taisi olla jonkinasteinen villityskin… Onpa söpöä, saattavat monet lausahtaa nähdessään puhelimen ruudulla hoipertelevia vastakuoriutuneita tipuja. Saattaahan se ollakin, mutta en henkilökohtaisesti perusta tällaisesta kulttuurista. Kyllä tipuja toki saa hautoa kotona – ei siinä mitään vikaa ole, kunhan vain asiantuntemus ja käytännön toteutus ovat kondiksessa. Kuitenkin sellainen ex tempore meillähän-on-pesuvati-haudotaanpas-tästä-sitten-tipuja -asenne ärsyttää minua – tiput ovat kuitenkin ihan eläviä olentoja, jotka pitäisi sitten pystyä kasvattamaankin turvallisesti ja joista kuuluisi pitää huolta monen vuoden ajan vielä sittenkin, kun ne ovat kanoja/kukkoja. Ja no, totta kai aidon kanaemon haudonta on paras vaihtoehto itsessään, että jos se on mahdollista, sanoisin kotikutoista haudontaa kaunistelematta turhakkeeksi…

Joka tapauksessa, vaikkei idea tipun kasvamisesta ei-niin-luonnollisissa olosuhteissa ole varsinaisesti mieleeni, koen kuitenkin ihan tärkeäksi antaa vähän perustietoa siitä. Joskushan koittaa päivä, kun sitäkin tulee tarvitsemaan. Esimerkkinä nyt luin juuri äsken eräästä blogista postausta, jossa kanaemo oli menehtynyt tapaturman seurauksena ja munat jääneet avuttomiksi ilman huolehtijaa. Mikäpä muu tuossakaan tapauksessa olisi auttanut kuin tehdä kotiin vähän viritelmiä ja ottaa munat haudottaviksi? Tosielämän esimerkkejä, kyllä.

Hyvä on, hyvä on, asiaan siis. Kuvitellaan nyt tilanne, jossa tipuja haluttaisiin hautoa omakätisesti. Mistä munia tähän tarkoitukseen voisi saada? Tietenkin paras vaihtoehto on omat munat. Jos sinulla on oma kanala, jossa on kukkoja ja munivia kanoja, niin ainekset ovat jo kasassa – haudo siitä. Muussa tapauksessa siitosmunia voi ostaa luotettavalta kasvattajalta – useiden eri rotujen munia on saatavilla, joten valikoima on laaja. Joidenkin hyvin erikoisten rotujen munia saattaa tosin joutua hakemaan Virosta saakka, mutta se onkin sitten asia erikseen… Varmasti olette kuulleet myös onnistumistarinoita kaupan luomumunista kuoriutuneista tipuista, ja en väitä, etteikö se niin voisi onnistuakin… Mutta kasvattaja ensijaisesti, jooko?

No niin, nyt munat on hankittu – omasta kanalasta, kaupan hyllyltä, mistä hyvänsä, mutta nyt ne ovat tässä. Mitä seuraavaksi? Tarvitaan tietenkin paikka, jossa munia voi hautoa. Helpoiten homma luistaa varmaankin hautomakoneen kera – lämpöä ja kosteutta voi säädellä vain nappia painamalla. Monet väkräävät hautomonsa kuitenkin itse. Jos olet rakentajasielu, niin siitä vaan, tarvitset vain lämpöä, kosteutta ja suljetun tilan sekä asiaankuuluvat lämpö- ja kosteusmittarit, joiden lukemia sitten tuijotellaan jatkuvasti. Pesuvati on yleisimmin käytetty hautomon pohja, lämpölampun avulla lämpötila pysyy riittävän korkealla ja esimerkiksi vesikuppi toimii mainiosti kosteuttajana. Ehkä tämä kaikki kuulostaa korvissasi silkalta heprealta, mutta älä huoli – sanoisin, että hautomakone on joka tapauksessa varmin vaihtoehto.

Jos joku nyt ei sattuisi tietämään, miltä hautomakone näyttää…

Kun hautomiseen käypä paikka on valmiina, voivat tositoimet alkaa. Sen kuin pistät munat hautomakoneeseen taikka omatekoiseen hautomoon, varmistat, että kosteus ja lämpö ovat kohdillaan (kosteus n. 60 % ja lämpö 37˚C) ja odottelet noin 21 päivää rodusta riippuen. No, toki niitä munia pitää haudonnankin aikana vahtia silmä kovana – vahdata lämpötilaa ja käännellä (paitsi jos omaat munia automaattisesti kääntävän hautomakoneen) ja niin pois päin. Usein munat myös läpivalaistaan niin, että näkee mitenkä hyvin ne ovat päässeet kehittymään ja tarvittaessa voi poistaa kehittymättömät munat – valkoiset munat läpivalaistaan noin viiden päivän iässä, kun taas ruskeat 8-13 päivää haudonnan aloittamisen jälkeen.

Kehittymään lähteneen munan tunnistaa kyllä harjaantumatonkin silmä läpivalaistessa.

Kun parisenkymmentä päivää on kulunut, alkavat tipun kuoriutumisponnistelut. Jotkut munat alkavat hytkymään pari päivää ennen varsinaista kuoriutumista, ja viimeistään vuorokautta aikaisemmin munista alkaa kuulumaan piipitystä. Kun sitten tipun nokka työntyy munasta ulos, on kuoriutuminen virallisesti startannut, ja hautomon kosteus tulee nostaa ainakin 70-80 prosenttiin. Ei kannata säikähtää, vaikka tipu ei ihan heti tulisikaan kuorestaan ulos – nokan työntämisen jälkeen sillä saattaa mennä muutama tunti tai vaikka vuorokausikin ennen kuin se aloittaa seuraavan vaiheen. Viimeistään vuorokauden kuluttua aktiivisempi osio sitten alkaakin – muna kierii holtittomasti ja lopulta tipu potkii itsensä ulos.

Mitä kuoriutumiseen tulee, tärkein muistettava asia on, ettei tipua saa auttaa kesken prosessin. Vaikka munasta ulospääsy vaikuttaisi hankalalta, on kuitenkin tipun selviytymisen kannalta melkeinpä väistämätöntä, että se pääsee sieltä ulos omin avuin. Jos sitä auttaa, se ei saa itse tehtyä mitään töitä eikä ruskuaispussi vetäydy. Kuoriutuminen saattaa kestää yli vuorokaudenkin, mutta on vain oltava kärsivällinen – terve tipu pääsee kyllä munasta ulos aikanaan. Väärinpäin kuoriutunutta yksilöä voi kuitenkin auttaa kuorimalla varovaisesti kananmunan kalvon irti poikasesta, mutta jättämällä sen hieman kiinni munaan niin, että poikasen on pinnisteltävä itse ulos.

Tipujen turvallisesti kuoriuduttua ne tulisi siirtää johonkin lämpimään ja kuivaan paikkaan. Esimerkiksi lämpimät vesipullot sekä lämpöinen ja kevyt liina sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti. Tiput ovat syntyessään märkiä, mutta ne kuivavat parin tunnin kuluessa. Tämän jälkeen ne voi laittaa johonkin niille varta vasten tehtyyn pieneen tilaan ja asettaa niiden läheisyyteen vaikka jonkin lämmittävän lampun takaamaan, että pikkuiset varmasti pysyvät lämpöisinä.

Näin tiput on saatettu turvallisesti maailmaan, mutta totta kai niistä on pidettävä huolta sen jälkeenkin. Kanaemon puuttuessa on toimittava itse ikään kuin tipujen emona, jos niin voi sanoa. Tunnistettava pikkuisten sukupuoli, poistettava kakat mahdollisimman nopeasti, huolehdittava muutenkin hygieniasta, opetettava tiput syömään, tarjottava oikeanlaista ravintoa, tutustutettava uudet tulokkaat mahdollisiin muihin parven jäseniin… Sellaista. Ei tämä touhu tosiaan mitään leikkiä tai helppoa ole, ja on varauduttava myös pettymyksiin. On nimittäin lähes väistämätöntä, että osa tipuista saattaa prosessin aikana menehtyä… No joo, toivon mukaan kaikki kuitenkin sujuu hyvin, jos alat tipuja kasvattelemaan – pidät vain nämä vinkit mielessäsi, niin eiköhän se siitä :DD

Siinä vielä kuva vastakuoriutuneesta tipusta <3