Esittelyssä kana – Sitrus

Hejj! Ja kyllä, tiedän, olen tehnyt aikaisemmin postauksen nimeltä Kanojen esittelyä. Tämä postaus aloittaa nyt kuitenkin postaussarjan, jossa päästään tutustumaan meidän jokaiseen kanaamme hieman paremmin yksi kerrallaan!

Tässä sarjassa on (totta kai) kolme osaa, sillä onhan meillä kolme kanaakin. Ensimmäinen osa kertoo aivan ihanasta perhoskanastamme, Sitruksesta, sillä koen, että hän on päässyt tämän blogin kautta jotenkin vähiten esille. Myöhemmin on kuitenkin tulossa erillinen postaus myös Mintusta ja Sususta. Toivon, että tämän postaussarjan avulla pääset hieman paremmin perille meidän kanoistamme!

Sitrus

Vikkelä, vapaa, oman tiensä kulkija. Nämä ovat sanat, jotka minulle tulevat ensimmäisenä mieleen, kun kuulen Sitruksen nimen mainittavan. Sitrus on hieman yli 1,5-vuotias maatiaiskana, joka on piikkiöläistä kantaa. Hän on pieni, mutta pippurinen ja tykkää tehdä asiat oman mielensä mukaan.

Sitrus saapui meille vuoden 2021 tammikuussa ystävänsä Susun kanssa Ellun kanat ja munat -nimiseltä maatilalta Salosta. Jo automatkan aikana huomasimme, että Sitrus oli selkeästi rohkeampi kuin Susu, vaikka hänkin oli aivan hämillään uudesta tilanteesta. Aloimme heti pähkäilemään Sitrukselle nimeä, ja kolmen tunnin automatkan aikana nimiehdotuksia satelikin monesta eri suunnasta. Niitä olivat mm. Papu, Maissi, Kanerva ja Sitruuna. Lopulta päädyimme kuitenkin nimeen Sitrus, sillä se kuvasti tätä pientä kanaa harvinaisen hyvin: keltainen ja kirpsakka.

Niin juuri, keltainen, sillä sehän Sitrus on. Hänen höyhenpeitteensä ei ole tylsä hiekanvärinen, vaan kaunis vaaleanruskea, joka näyttää monesti jopa kellertävältä. Tämä on erittäin harvinainen väri piikkiöläisten maatiaiskanojen keskuudessa, se on suotu vain 7,5 prosentille koko kannasta. Eikä siinä vielä kaikki, Sitrus omaa tämän lisäksi myös upeat mustat pyrstösulat, joita ei varmasti jokaiselta maatiaiskanalta löydy. Sitrus on niin harvinaislaatuisen värinen, että tuskin helpolla löydät toista samoin värein kirjottua piikkiöläistä maatiaiskanaa.

Eivätkä erityisyydet vielä tähän lopu; Sitrus nimittäin omaa myös aivan omalaatuisen äänen, jonka avulla hänet erottaa vaivatta kanasta kuin kanasta. Hän ei kotkota, kuten kanat oletettavasti tekevät, vaan hän raakkuu. Aina kun Sitrus innostuu, hän alkaa päästelemään pitkiä, kujerruksen tapaisia raakkumisia. Sama juttu tapahtuu myös hänen vaatiessaan jotain oikein kovasti. Jos hän ei saa haluamaansa, raakkuminen muuttuu yhä voimakkaammaksi ja vaativammaksi eikä lopu ennen kun hän saa toiveensa toteen.

Kuten ehkä huomaattekin, Sitrus on aika omapäinen. Hän ei hevillä anna periksi omista mielipiteistään, ja jos hänen lempiherkkuaan on tarjolla, hän pitää kyllä huolen, että saa siitä oman osuutensa. Juuri omapäisyyden vuoksi Sitrus ei olekaan kovin sylikana eikä välitä niinkään temppujen tekemisestä. Kesällä myös Sitruksen saaminen pois ojasta on melkeinpä mahdottomuus. Mutta onneksi siihenkin on keinonsa: jauhomadot, joista Linneakin tykkää erittäin paljon.

Sitrus on todella omapäinen myös arvoasemansa suhteen. Vaikka Minttu onkin se parven alfa, Sitrus yrittää aina isotella ja saada arvoasemaansa nostettua. Se fakta, että hän on parven arvojärjestyksessä vasta kakkosena, on selvästi hänelle liian iso pala purtavaksi, enkä ole varma, saako hän sitä oikeastaan koskaan kunnolla nieltyä.

Mutta on Sitruksessa muitakin puolia kuin omapäisyys. Hän on nokkela kana, jonka ongelmanratkaisutaidot ovat aivan omaa luokkaansa. Hän on myös taitava löytämään ruokaa, ja hänen erikoisalaansa ovat perhoset – niin oikeat kuin takitkin. Sitrus on kaiken kaikkiaan ihana ja lempeä – joskin välillä hieman omapäinen – kana, joka on iso ja erittäin tärkeä osa meidän parveamme!<3

Mitä piditte? Pääsittekö nyt paremmin Sitruksen pään sisälle? Tiedän, etten ole kauhean hyvä kirjoittamaan tällaisia kuvauksia, mutta toivottavasti tämä nyt ei aivan surkea ollut. Mutta kerro vain oma mielipiteesi kommenteissa!