Hola! Olihan se jo korkea aika kirjoittaa jotakin jouluun liittyvää – neljäs adventti kun kolkuttelee vääjäämättä ovella. Vaan tiedättekö mikä on lopputulema, kun sekoittaa joulun ja kanat? No, aika sekalainen postaus, joka sisältää sekä omien kanojemme kuulumisia että tietoa kanoista jouluperinteessä. Houkutteleeko yhtään?
Kanojen kuulumisia
Okra, viimeksihän kerroin, että Mintulle oli annettu viikon antibioottikuuri. No, viikko vierähti kyllä ihan mukavasti. Minttu tokeni ennalleen muutamassa päivässä, munanjohtimentulehdus ei tällä kertaa onneksi ollut kovin paha. Antibioottia totta kai annettiin niin joka aamu kuin iltakin, vaikkei se ihan Minden lempparia ollutkaan. Eläinlääkäri oli sanonut, että antibioottia voisi myös imeyttää leipään, jos se olisi Mintulle mieluisampi tapa ottaa lääkkeensä. Testasimmekin sitä pariin otteeseen – ensimmäisellä kerralla Minttu söi kuin söikin leivän kovasti maistellen ja epäileväisen näköisenä, vaan toisella kerralla Minttua ei huijatukaan yhtä näppärästi. Ehei, ei pienintäkään nokkaisua antibioottileivästä. Niinpä jouduimme jatkamaan antibioottikuurin loppuun ihan ruiskusta nokkaan antamalla.
On antibioottikäynneistä sentään jotain hyötyä ollut: Minttu on päässyt tutustumaan kaikessa rauhassa sisäympäristöömme. Ja onhan sitä herkkuakin saatu…
Keskiviikkona sitten mentiinkin uusintakäynnille Linnunmäelle. Minttu oli tässä vaiheessa jo aivan yhtä terhakkana kuin ennenkin, ja eläinlääkärikin vakuutti tämän olevan hyvissä voimissa. Peppuhöyheniin oli kuitenkin kuivannut vähän muna-ainesvuotoa, joten eläinlääkäri käski leikkelemään tuhriintuneet höyhenet, minkä sitten teimmekin kotona. Lääkäri laittoi myös uuden antibioottipistoksen Mintulle ja määräsi kuurille jatkoa vielä viikoksi. Kivat Mintulle, hänhän tykkääkin antibiootista todella paljon eikä ollenkaan vastustele sitä laitettaessa.
Kun antibiootti oli laitettu, kysyimme viime postauksessa mainitsemastani implantista. Tähän eläinlääkäri totesi ykskantaan, että implantinhan voisi laittaa vaikka heti. Olihan Minttu jo sen verran terve. Ei se niin vaikeaa ollutkaan – ei mitään leikkauksia tai ylipitkiä operaatioita. Eläinlääkäri vain työnsi paksun neulan Mintun niskaan, Minttu vähän älähti – ja siinä se olikin.
Eläinlääkäri kertoi, että implantti on mikrosirun tapainen kapseli, joka neulan mukana työnnetään linnun (tässä tapauksessa Minttulin) niskaan, ja siellä se sitten erittää hormonia, joka estää munasolujen kypsymistä ja näin ollen myös munintaa. Implantti menettää kuulemma tehonsa seitsemän kuukauden kuluessa, eli sitä pitää uusia aina silloin tällöin. Linnunmaan vakioasiakkaisiin kuuluikin eläinlääkärin kertoman mukaan joskus pari kanaa, jotka kävivät aina laitattamassa implantin uudelleen. Kaipa Mintustakin sitten tulee sellainen.
Mutta entäs sitten maatiaiset? Toissa postauksessahan oli kiivasta spekulointia heidän sulkasadostaan, miten asian laita on nyt? No, sulkasato ei enää koettele Suskia ja Sitrusta yhtä rajusti – he ovat jo pitkällä kasvatusvaiheen puolella. Ovathan he vielä vähän harvahkon näköisiä, mutta uudet höyhenet puskevat kyllä koko ajan yhä enemmän näkyviin. Lisäksi maatiaiset ovat tällä hetkellä sonnustautuneet melko kirjavasti, kun uusi höyhenpeite on heilläkin pikkuisen erisävyinen kuin vanha. Tai no, ei Sususta oikeastaan huomaa mitään erityistä – musta kuin musta, ei hänen höyhenpeitteittensä sävyjen välillä paljoa eroa ole. Sitruksen höyhenpeite on kuitenkin paikoin tummempi, paikoin vaaleampi. Se on hiukan höpsön näköistä, mutta viis siitä. Mainiostihan sitä pärjäillään.
Rehellisesti, voiko sulkasato enää kirjavammaksi muuttaa?
Kanoja jouluperinteessä
Ei, kanat eivät ole mitenkään yleinen juttu jouluperinteessä – pääsiäiskanoista olet varmasti kuullut, mutta kana ja joulu? Anteeksi nyt vain? Ainakaan täällä Suomessa ei mitään kovin vahvoja kanoihin liittyviä jouluperinteitä ole (lukuun ottamatta sitä, että vanhaan aikaan kanoille annettiin aina herkkuruokia jouluna, mutta samoitenhan toimittiin aivan jokaisen navetan eläimen kohdalla), vai oletko kuullut? Jos olet, niin minulle saa kyllä tulla vuodattamaan ihan kaiken heti paikalla, mutta jotenkaan en usko… No joo, itse ainakin luovutin Suomen suhteen ja etsin kanoihin liittyviä jouluperinteitä hieman laajemmalta alueelta. Löysin niin hyviä kuin huonojakin uutisia – kummat ensin, valinta on teidän.
Okei, ei kyllä ole. Aloitetaan nyt sitten huonoilla, niin ne ovat alta pois, vaikken todellakaan halua asian jäävän unholaan. Ehkä arvaattekin jo, mutta ne liittyvät kanaan ruokana. Eri puolilla maapalloa kanaa pidetään jouluruokana, siitä on lukuisia erilaisia reseptejä ja muunnelmia mikä minkin maan ruokakulttuuriin sovitettuna. Joulun pitäisi olla rauhan juhla, mutta kai ihmisille sitten tuokin rauhaa mutustella muita eläimiä juhlapöydässään ja tuntea olevansa ainakin niiden yläpuolella, en tiedä.
Yksi esimerkki kanajoulupöydästä löytyy Japanista. Kun ensimmäinen KFC aukesi Japanissa 1970-luvulla, sen avaaja oli kehitellyt kampanjan, jonka avulla japanilaiset saataisiin syömään enemmän kanaa, myös jouluna. Sen nimi oli Kentucky for Christmas, ja sen ideana oli väittää, että kana kuuluisi kristillisen joulun ruokakulttuuriin. Eihän se nyt oikeasti kuulu, mutta eivät japanilaiset tätä tienneet, kun vain murto-osa maan väestöstä oli kristittyjä. Joten mikäpä siinä, kampanja onnistui, ja KFC:n frittikanaa nautitaan vielä tänäkin päivänä japanilaisten joulupöydässä juhlinnan ohella.
Jouluateria, maistuuko?
Siirrytään nyt hyviin: vaikka kovinkaan monessa maassa ei kunnioitusta kanoille heru joulupäivänäkään, sentään Espanjassa ja espanjalaisenkielisissä Latinalaisen Amerikan maissa juhlitaan tällöin La Misa Del Galloa, kukkojen messua. Kukkoja kunnioitetaan, sillä tarun mukaan kauan sitten kukko oli huomannut Jeesus-lapsen tulon maailmaan ja alkoi kiekua täyttä kurkkua ilosanomaa. Aattoyön keskiyöllä espanjalaiset siis kokoontuvat sankoin joukoin kirkkoihin kuuntelemaan messua ja juhlistamaan – omituista kyllä – kukkoja. Samaista juhlaa vietetään myös Filippiineillä, mutta siellä tapahtuma on vedetty jo aivan uudelle tasolle – se kestää peräti yhdeksän yön ajan, jokaisena yönä pidetään erikseen messu noin puolestayöstä kolmeen asti. Hieman väsyttävä kokonaisuus, eikö totta?
La Misa Del Callon juhlintaa.
Linnea
Okei en oo nyt yhtään kommentointituulella, mutta pakko kommata kun en kommannut viime postaukseen. (Ei kun kommentoin sittenkin, mutta silti)
Mun mielestä ei ole paras idea yhdistää kahta tällaista aihetta samaan postaukseen, koska no – ne ei vaan sovi yhteen. Mun mielestä on kuitenkin kiinnostavaa lukea teidän kanojen kuulumisia ja vähän niistä joulujutuistakin, vaikka mä kyllä odotin niin kuin enemmän teidän kanojen joulujuttuja tai miten niinku te kohtelette kanoja jouluna.
Fiksutyyppi
Okei kiitti! Hyvä kuulla sun mielipide tosta yhdistämisestä, koska se oli vähän uusi juttu enkä ollu oikein itekään varma, toimiiko se:) Ja mä kyllä ajattelin tehdä vielä meidän kanoista jonku joulupostauksen.
Vikkeri
Mielenkiintoinen postaus ja mielenkiintoinen aihe. Kiva, että kaikki kanat voivat hyvin.😊😀
En tiennytkään, että espanjankielisissä maissa juhlitaan kukkoja. 😯 Ja kana ruokana taitaa olla melko yleinen juttu.
Fiksutyyppi
Kiitos 🤍 Haha, en mäkään tiennyt ennen tätä. Ja niin se kyllä onkin…
Anni
Hmm… joo. Linnean kanssa aika samaa mieltä (olis voinut olla enemmän teidän kanojen joulujuttuja ja yhdistämien ei ihan toiminut), mutta oli tää ihan kiva postaus – vaikka vähän liian lyhyt 🙂 Mä lupaan, etten syö palaakaan kanaa jouluna (tai sitä ennenkään jos ei ole absoluuttinen pakko), enkä myöskään kinkkua, vaikka äiti ostikin mun pakottamana luomukinkun. Ja aika mielenkiintoista tuo kukkomessu vai mikä olikaan. Ja terveisiä kanoille. Ja öö… sanotaan vaikka että kanat on kivoja ja sä olet kiva ja mua väsyttää :)))
Fiksutyyppi
Okei kiitti sullekin 🐔 Ja mä olen ylpeä sun äidistä, mutta vähän vihainen, ettei se anna sun olla kasvissyöjä 😭 Säkin olet kiva ja mistä vetoa että sanoit mua väsyttää joskus kahdeksalta :))
Elias
Hei
Löysin sivusi etsiessäni kanojen talvehtimisista juttuja. Itselläni on ollut monta vuotta ajatuksena ottaa muutamia kanoja tänne taajamaan omakotitalon pihalle rakennettavaan voisko sanoa kanalaan?
On niin siistiä lukea sun juttuja…jatka samaan malliin.
Muutama kysymys jotka minulla tuli mieleen esittää sinulle ja joihin olis kiva saada mielipiteesi tai vastaus.
Ensinnäkin minulla on naapurissa lastentarha ja se olikin yksi syy jota varten ajattelin kanojen hankintaa. Kanat olisit tietysti isossa vapaassa häkissä päivisin kun emme ole kotana ja niin lähellä lasten tarhan aitaa kuin se olisi järkevin asentaa. Silloin tarhalaisilla olisi mahdollisuus tulla katselemaan kanojen elämää ja oppiakin jotain niiltä👍… niin kuin itsekin. Onkohan liian uskaliasta kanoille jos päivisin lapsilauma käy ajoittain aidan vieressä ihmettelemässä ja pölisemässä heitä ….kanoille siis.
Toiseksi …. miten saatte kanat siirretty hienosti esim kotoa lähtiessä takaisin häkkiin tai sitten esim talvella vietyä niitä vaikka sisälle kotiimme ja sitten takaisin lämpimään häkkiinsä.
Onko teillä sisällä asunnossanne jokin paikka missä ne kanat viihtyvät eli tarviiko rakentaa myös sinne jokin ”tukikohta” vai pidättekö vain muutaman tunnin ja viette takaisin?
Tässä nyt muutama kysymys näin blogin kautta. Uskon että näitä samoja ajatuksia on varmaan monella, jotka ajattelevat kanojen ottamista talouteensa.
T. Elias
fiksutyyppi
Hei, kiitos paljon sulle! Mä vastaan mielelläni noihin kysymyksiin:
1. En näkisi ongelmaa häkin sijoittamisessa päiväkodin aidan viereen. Meillä ainakin kanat ovat tottuneet ihmisiin ja tulleet melko rohkeiksi – monesti isokin joukko on ollut heitä katsomassa, eivätkä he ole moksiskaan. Ehkä aluksi kanat saattavat vieroksua ihmisiä ja näin, mutta sanoisin, että ne tottuvat nopeasti. Lisäksi uskon, että teille tulisi häkkiinne myös jonkinlainen sisätila, eli jos kanat eivät kokisi mieluisaksi olla päiväkotilaisten katseltavana, he voisivat mennä sisäkoppiin siksi aikaa.
2. Siirrämme kanat yleensä vain kantamalla – se ei ole vaikeaa, kunhan opettelee oikean tekniikan. Pidemmillä matkoilla, kuten vaikka automatkoilla eläinlääkäriin tai hoitopaikkaan, käytämme kuitenkin kanejen kantokoppia. Meillä ei ole mitään erityistä paikkaa kanoille sisällä, mutta olemme hankkineet erillisen häkin sitä varten, jos kanat ovat pitemmän aikaa sisätiloissa. Nopeilla pistäytymisillä emme kuitenkaan käytä sitä, vaan kanat saavat liikkua vapaasti (tietysti niin, että vahdimme heitä jatkuvasti).
Toivottavasti näistä vastauksista oli nyt apua!
Elias
Hei!
Kiitos vastauksestasi noihin kysymyksiini.
Joo, oli tarkoitus rakentaa tietysti kanoille kunnon sisätilat yöpymistä, munintaa ja rauhoittumista varten.
Mietin vain sitä että lastentarhan viereen muutamien metrin päähän aidat ja koppi kompleksin toiseen päähän. Omat rakennukset talo ja talli ovat kyllä sen verran kaukana tarhasta että sitten täytyy itse mennä niitä välillä katsomaan. Kuinka usein te käytte moikkaamassa ja onko teillä ne ulkona aitauksesta päivittäin kun olette ulkona.
Itse olen käynyt muutamassa maatiaistarhassa katsomassa ja juttelemassa vuosia sitten. Ja jäi sellainen kuva että kun tekee riittävän suuren verkkoaidan ja rakennuksen kanoille, niin pärjäävät siellä itsekseen hyvin. Porukka kuulemma menee sinne sisälle juttelee ja istuskelemaan aina silloin tällöin. Ilmeisesti tapoja on monenlaisia.
Välillä talossani muutamaan päivään ei olisi ketään kotona. Tuo sijaiskoti tai naapurien hoitaminen kiinnostaa. Ei varmaan vaadi isosti töitä jos tulee päivittäin vähän vilkaisemaan että kaikki on ok.
Itse rakennan tekniikkamiehenä kaikki tarvittava automatiikka veden ja ruuan suhteen. Sitä kaveri- ihmistä kanatkin varmaan tarvitsee, kun lukee juttujasi.
Tässä taas jotain kysymyksiä …. aihe kiinnostaa kovasti
Vastaile jos ehdit!
fiksutyyppi
Eipä mitään, mielelläni vastailen.
Joo, tuo kompleksi kuulostaa kyllä toimivalta. Käydään kyllä monia kertoja päivässä katsomassa kanoja, mutta periaatteessahan se, että vaihtaa kerran päivässä vedet, siivoaa kakat ja tsekkaa onko kaikki ok, riittää. Ja joo, ainakin kesällä käytetään kanoja pihallakin ulkona aitauksesta – tietysti jatkuvan vahtimisen kera. Naapureita tai tuttuja on hyvä pyytää katsomaan kanoja muutamankin päivän reissun ajaksi – vedet kuitenkin pitäisi vaihtaa ja näin pois päin. Meillä on ainakin ollut sen verran kanojen hoidosta kiinnostuneita tuttuja ja hoitopaikkakin, ettei siitä varsinaista ongelmaa ole koskaan tullut. Kannattaa ehkä kysellä naapureilta, löytyykö kiinnostusta!
Olivia
Kauanko mä olen ollut kommentoimatta 🥲
Tää oli hyvä, mä en oo ikinä kuullutkaan La Misa Del Gallosta ja se kuulostaa aavistuksen oudolta, mut hauska fakta. 😀
fiksutyyppi
Öm Olivia, miksi sä kommentoit johonkin joulupostauksiin jotka mä olen itsekin jo unohtanut, etkä uusimpiin 😭😭 Mut öö kiva jos oli hyvä.