Kuuluisia kanoja

Tere! Tiedättekö, maailmassa on vaikka kuinka paljon kuuluisia ihmisiä, kuuluisia kissoja, kuuluisia koiria, kuuluisia ihmisiä, jotka identifioivat itsensä koiriksi – joten mikseipä kaikenkirjavasta joukosta löytyisi jokunen kuuluisa kanakin? Totta kai heitäkin piisaa, ja ehkä oletkin kuullut jo jostakusta tässä postauksessa esiintyvästä kanajulkkiksesta aiemmin – osa heistä on ulkomailta, osa taas ihan supisuomalaisia (siis, niin suomalaisia kuin kanat vain voivat olla). Idea on pyörinyt jossain mieleni taka-alalla jo tovin, mutta nyt päätin viimein toteuttaa sen. Joten, hyvät ihmiset ja kanat, toivon että saatte yllättävää tietoa, nautitte lukemisesta ja muistatte pitää pilkkeen silmäkulmassa!

Ps. Kuvat eivät sitten ole postauksessa esiintyvistä kanoista, googlaamalla voi toki heistäkin löytää materiaalia. Yritin itse vain etsiä tekijänoikeusvapaita kuvia.

Jesari – jeesusteipin avulla maailmaan

Jesari lienee kaikesta päätellen Suomen kuuluisin kana, ja hänen tarinansa on aika ihana. Jo nimi kertoo kaiken: Jesari ei olisi selvinnyt tähän maailmaan asti ilman jeesusteippiä. Hänen emonsa Pulla-kana (orpington rotuaan) oli jollain keinolla onnistunut rikkomaan hautomansa munan, ja kun kanojen hoitaja sitten löysi tämän kuoresta säpälöityneen tuotoksen, hän tietenkin ajatteli heti ensi alkuun, että se siitä. Tai… Ehkei sittenkään, sillä kananmunan kalvo oli säilynyt vahingoittumattomana, vaikka kuori olikin pahasti rikki. Siinä kotvasen pähkäiltyään hoitaja päätti teipata rikkoutuneen kohdan jesarilla ja vaihtaa munan haudottavaksi kevyemmän kääpiökanan, Hipun alle. Jännitys oli kuitenkin suuri – saattaisiko jeesusteipillä korjatusta munasta vielä kuoriutua ihka oikea tipu, toimisiko temppu lainkaan? Ja mikä tärkeintä, jos tipu päättäisikin kuoriutua, pääsisikö hän nokkimaan tiensä jeesusteipin läpi?

Mutta huolet ja epäilykset olivat turhia, sillä niin siinä vain kävi, että Jesari-tipu onnistui kuoriutumaan jesarimunasta. Hän oli sen verran nokkela, että onnistui nokkimaan kuoriutumisreikänsä juuri jeesusteipin viereen, jossa oli vielä jäljellä munan normaalia kuorta. Eikä tipu edes ollut voimaton ei vahingoittunut, ihan tavallinen, terve, vahva yksilö, jonka poikkeavanlaatuista maailmaantuloa ei olisi mitenkään voinut päätellä päältäpäin. Ja muutaman kuukauden kuluttua hän munikin jo ensimmäisen oman munansa, niin että hän tosiaan oli ihan täydellisen terve. Mikä tarina, eikö vain?

Koulukana Anneli

Nyt ollaan vielä siellä suomalaisten julkkisten puolella, ja ai että tämä on sydäntälämmittävä tarina! Se alkaa siitä, kun pikku Anneli syntyy onnelliseen kanaparveen, mutta on niin kovin erilainen kuin muut tiput, ettei häntä tunnuta millään hyväksyttävän joukkoon. Sen sijaan Anneli kiintyy ihmiseen, ja hänet päätetään ottaa Anna Tapion kouluun kartuttamaan sosiaalisia taitojaan ihmisten kanssa. Anna Tapion koulu on Suomen ainoa yläkoululaisten sisäoppilaitos, ja siellä eläimiä kunnioitetaan kovasti – eikö koulukana kerro jo jotain? Olisin ihan oikeasti halunnut mennä sinne yläkouluun. No, Anna Tapion koulussa koulukana Anneli on kuin kotonaan ja seurailee opetusta omalta orreltaan, saattaa silloin tällöin torkahtaa oppilaan huppuun. Eikä hänen sosiaalinen kiinnostuksensa rajoitu ainoastaan ihmiseen – kanaseura ei tietenkään kelpaa, mutta hänen paras ystävänsä on Mokka-pupu, jonka vieressä yötkin tulee nukuttua. Aika suloista, eikö?

Tosin… Anneli ei taida enää toimittaa koulukanan virkaa? Ainakaan tämän vuoden Anna Tapion eläinesittelyssä hänen nimeään ei mainita. En tiedä, mikä hänen tilanteensa nykyisellään on, mutta ainakin tänä keväänä Anna Tapion koulu on saanut myös uusia silkkitiputulokkaita, joiden nimet ovat Vanu, Hikka, Haisuli ja Pommi. Oikeasti nyt itken, etten ole tuolla koulussa 😭

Pianokana Jokgu

Kuulostako America’s Got Talent -kilpailuun osallistunut pianoa pimputtava kana ollenkaan tutulta? Jos kuulostaa, niin joo, hänen nimensä on Jokgu. Hän osallistui vuonna 2017 Talentiin soittamalla America the Beautiful -laulun minipianollaan, ja sekä yleisö että tuomarit ihastuivat häneen korviaan myöten. Seuraavassa esityksessä, johon Jokgun siskokin osallistui, ei onnistanut aivan yhtä kovasti. Live-esiintyminen oli kanoille yksinkertaisesti liian stressaavaa, he eivät kyenneet näyttämään koko potentiaaliaan ja saivat tästä hyvästä tuomareilta silmien pyöräyttelyä ja punaista nappia.

Tietysti Jokgu osasi soittaa paremmin kotona, rauhallisessa ympäristössä, ja tämän jälkeen hänen omistajansa tyytyivät ennemmin videoimaan hänen kotisoittoaan. Jokgun lempilaulu oli hänen Talentissakin soittamansa America the Beautiful, ja hänet ja muutama hänen kavereistaan opetettiin soittamaan pianoa minipianon koskettimiin syttyvillä valoilla sekä naksuttimilla. Jokgu oli kanaparven taitavin tässä lajissa ja jaksoi keskittyä soittamaan pitkänkin kappaleen kerrallaan ilman joka välissä syötettäviä palkkioita. Eivät toki kaikki laulut olleet hänenkään mieleensä, ja huonon biisin sattuessa kohdalle hän ei alentunut edes koskemaan pianoon. Mitähän luulette, voisikohan Minttu oppia nokkimaan pianon koskettimia yhtä taidokkaasti?

Päätön kukko

Tämä osuus saattaa mennä jo kuvottavan puolelle, että ei ole pakko lukea… Mutta siis olen itse kuullut kakkoselta asti hulivilikavereiltani tarinoita päättömistä kanoista, mutta no… Juurikin niinä minä olen niitä pitänyt; tarinoina. Oikeastaan sain vasta tänä vuonna kanoista kertovia lehtijuttuja selaillessani tietää, että päätön kukko on ihan totta ollut olemassa. Oikeastaan on heitä ollut useampiakin – esimerkiksi vuonna 2018 Thaimaasta löydettiin tällainen erikoisuus -, mutta tunnetuin ja pisimpään elänein lienee kuitenkin Mike.

Mike syntyi 1945, ja heti samaisena vuonna hänen elämänsä olisi päättynytkin isännän kirveen siivittämänä – vaan isäntä heilautti ohi, kirves katkaisi vain kukon pään, eikä kaulaa. Tietysti kukon ajateltiin kuolevan, mutta niin vain hän jatkoi sinnikkäästi eloaan ilman päätäkin – eikä omistajilla tämän jälkeen ollut enää minkäänmoinen kiire tappamaan kukkonuorukaista. Häntä alettiin hoitamaan: ruokittiin pipetillä suoraan kaula-aukkoon ja puhdistettiin lima kurkusta ruiskulla. Miken omistajat käyttivät häntä näytillä ympäri maata, ja suosio oli suurta – eikä ihme, vai oletko muka itse koskaan tavannut päätöntä kukkoa? Mike eli päättömänä vuoteen 1947 asti, jopa 18 kuukautta, mutta koki lopulta karvaan kuoleman tukehtumalla omaan limaansa.

Olennainen kysymys kuuluu: miten hän saattoi selvitä päättömänä näinkin kauan aikaa? No, selitys piilee siinä, että yllättävän suuri osa kanojen aivoista sijaitsee aivan pään takaosassa – saattoi siis olla, että Miken aivoista jopa 80 prosenttia säilyi vahingoittumattomana mestauksenkin jälkeen, jolloin hän kykeni jatkamaan niin normaalia elämää kuin vain päätön kukko voi.

Joo, osa oli vähän erikoisia, tiedetään. Sovitaan nyt, ettei kenellekään aiheudu painajaisia päättömistä kukoista, okei? 😅 Voit kommentoida tuohon alas, kuka kanajulkkiksista yllätti eniten ja olitko kuullut jo jostakusta heistä jo aikaisemmin!